Keittiöpuutarha, metsäpuutarha ja heinäniitty

Rinteessä Slaggbyggnadenin yläpuolella sijaitsee museon puutarhan uusin osa – keittiöpuutarha ja metsäpuutarha, The Miniforest. Pohjoisessa ne rajautuvat perinteisesti rakennettuun riukuaitaan. Riukuaidan rakentamisen taito on tärkeä osa aineetonta kulttuuriperintöämme. Riukuaitoja on käytetty kautta Suomen viljelys- ja asuinalueiden rajaamiseen sekä suojaksi laiduntaville kotieläimille, villieläimiä ja varkaita vastaan. Riukuaitojen rakentaminen ja kunnossapito oli jokaisen velvollisuus. Maanlait sisälsivät tarkkoja määräyksiä aitauksista ja niiden kunnossapidosta ja kyläkokousten jäsenet suorittivat aitojen tarkastuksia, niin sanottuja riukuaitakatselmuksia. Tietääksemme riukuaidan rakentamista ei opeteta tällä hetkellä missään suomalaisessa oppilaitoksessa, vaan taito elää yksittäisten ihmisten osaamisessa. Hammarbackenin puutarhassa riukuaita on rakennettu vapaaehtoisten voimin, paikallisen asiantuntijan Klas Österlundin johdolla. Hän on yksi museon aktiivisista vapaaehtoisista

Riukuaidan yläpuolella oleva niitty niitetään kesäisin viikatteella ja heinä kuivuu seipäillä. Yhdessä riukuaidan kanssa ne luovat puutarha-alueelle perinnemaiseman tunnelmaa. 

Heinäseiväs yleistyi 1920-luvulla, kun siirryttiin luonnonheinän käytöstä viljellyn heinän tuotantoon. Luonnonheinä kuivattiin tavallisesti maassa, mutta viljelty heinä ei soveltunut siihen yhtä hyvin, varsinkaan sateisina heinäaikoina. Heinäseipäiden käyttömenetelmä tuotiin Ruotsista ja se paransi huomattavasti heinän laatua. 

Sodan jälkeen heinää niitettiin luonnonniityiltä edelleen Itä- ja Pohjois-Suomessa, kun taas Etelä-Suomessa tämä tapa oli käynyt harvinaiseksi jo 1930-luvulla. 

Metsäpuutarha, The Miniforest, on yhteistyöprojekti suomalaisen taiteilijan Nina Backmanin kanssa. Metsäpuutarha koostuu useista kasvikerroksista, kuten puista, erilaisista monivuotisista pensaista ja maanpeitekasveista sekä lahopuusta. Nina Backman kuvailee projektiaan osaksi kansainvälistä yhteistyöaloitetta, joka yhdistää puiden istutusta, kasvitietoutta ja taidetta. 

Puut ja kasvit on valittu paikallisesti niin, että ne sopivat Suomen ilmastoon. Kaupunkialueillamme viheralueet edistävät eläinten liikkumista eri alueiden ja ympäröivän metsän välillä. Jokainen hanke auttaa tukemaan ja säilyttämään alueen ainutlaatuista biologista monimuotoisuutta. 

Keittiöpuutarhassa on kolme viljelypenkkiä yksivuotisille kasveille, joita voidaan kylvää ja kerätä lasten työpajojen yhteydessä. Kasvilajit vaihtelevat sen mukaan, mitkä toimivat parhaiten juuri tämän puutarhan olosuhteissa ja mitä työpajoissa tarvitaan. Pyrimme myös katsomaan menneeseen ja valitsemaan vihanneksia ja juureksia, joita ruukin työntekijät ovat aikoinaan viljelleet täällä. 

Käytämme viljelyssä “No dig” -menetelmää, eli viljelemme maata ilman kaivamista ja kääntämistä. Sen sijaan lisäämme maahan komposti- ja katemateriaalia tarpeen mukaan. Tällä tavoin vältetään maan pieneliöstön häiritseminen ja annetaan hajotusprosessien tapahtua rauhassa, jotta maaperä ei vapauttaisi tarpeettomasti hiilidioksidia. 

Kylvämättömät alueet peitetään orgaanisella aineksella, kuten ruoholla tai oljella tai niille kylvetään niin sanottu viherlannoitus- tai peitekasvi suojaamaan maata. Tämä vähentää rikkakasvien leviämistä ja ehkäisee esimerkiksi maaperän eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista luontoon. Kuivina kesinä katemateriaali auttaa säilyttämään kosteutta maassa, mikä vähentää kastelutarvetta.