Ajan myötä arkielämä Fiskarsissa muuttui vähitellen. Työpaikkojen kadotessa ruukki hiljeni. Väestö eläköityi ja nuoret muuttivat pois, mikä vaikutti Fiskarsin palveluihin. Esimerkiksi ruotsinkielinen koulu suljettiin 1971 kun ruukin kielisuhteet muuttuivat. Suomenkielinen koulu muutti ruotsinkielisen koulun rakennukseen.
Urheiluseurat ja palokunta jatkoivat ruukin perinteitä. Yhdistystoiminnan lisäksi ne järjestivät useita juhlia ja tilaisuuksia, jotka kuuluivat ruukin vuotuisiin tapahtumiin. Juhannuksen perinteisiin kuului, että palokunnan torvisoittokunta esiintyi Baklurassa. Osa fiskarsilaisista piti torvisoittokunnan esitystä niin tärkeänä, että esityksen loppuessa 1970-luvun alussa he lakkasivat käymästä juhlassa. Väestön väheneminen vaikutti urheiluseuroihin, ja Fiskars IF:n jäsenmäärä laski. Suomenkielisen urheiluseuran Fiskarin Työväen Urheilijoiden (FTU) jäsenmäärä pysyi ennallaan. Urheiluseura toimii edelleen, nyt nimellä Fiskarin Urheilijat -47 (FU-47).
Fiskarsissa oli leikkikoulutoimintaa jo ennen kunnallisten päivähoitolakien voimaantuloa 1970-luvulla. Toiminta alkoi Mannerheimin lastensuojeluliiton alaisuudessa apteekkarin vaimon Tora Lönegrenin johdolla. Leikkikoulu sijaitsi kellotornirakennuksessa apteekin tiloissa, jossa tänä päivänä on Onoman myymälä. Svea Olsen aloitti apulaisena leikkikoulussa jo ennen omien lapsien syntymää, joko 1940-luvun lopussa tai 1950-luvun alussa. Svea vastasi toiminnasta leikkikoulun muutettua Solbackaan (Snålbacken). Svea johti leikkikoulutoimintaa vielä 1980-luvulla, apunaan Disa Ström. Monet fiskarsilaiset lapset osallistuivat leikkikouluun, joka helpotti työssä käyvien vanhempien lastenhoitoa.
Fiskarsin palvelut olivat pitkään hyvällä tasolla. Vuoteen 1973 saakka kunnanlääkäri Leo Laqvistin vastaanotto sijaitsi Fiskarsissa. Apteekki oli kellotornirakennuksessa vuoteen 1975 saakka, jonka jälkeen tilalle tuli lääkekaappi. 1980-luvun alussa Fiskarsissa oli edelleen kaksi ruokakauppaa, kemikaalio, kirjasto, neuvola ja postipankki. Kymmenen vuotta myöhemmin asukasmäärä oli kasvanut mutta palvelut vähentyneet. Varuboden sulki kauppansa 1990, jonka jälkeen fiskarsilaiset saivat pärjätä yhdellä ruokakaupalla. Vuotta myöhemmin postikonttori suljettiin, ja postin asioita varten piti lähteä Pohjan kirkonkylään. Fiskarsilaisten kokoontumispaikkana oli kansankeittiö, joka tunnettiin paremmin nimellä ”Kuppila”. Päivisin Kuppila oli työläisten ruokala, kun taas iltaisin siellä tarjoiltiin olutta. 1990-luvulla paikan nimi oli Ruukin baari, jonka jälkeen rakennuksessa toimi pitseria. Myöhemmin nykyisen Pesulan vieressä ollut rakennus purettiin.
1986 rekisteröitiin yhdistys nimeltä Fiskars Kyläseura – Fiskars Byförening rf. Yhdistyksen tarkoituksena oli kylän asukkaiden etujen ajaminen, vanhan ruukkimiljöön perinteiden vaaliminen sekä viihtyvyyden ja yhteishengen lisääminen. Kyläseuran perustamista vauhditti päätös viimeisen yleisen saunan sulkemisesta. Sauna lakkautettiin, mutta yhdistys jäi elämään. Yhdistys otti kantaa moniin ruukin tapahtumiin ja muutoksiin. Tärkeitä palveluita, kuten pankki, lääkekaappi ja kemikaalio muutti muualle. Kyläseura järjesti jäsenilleen monipuolista ohjelmaa ja kehitti matkailijoille suunnattuja palveluita.
Yksi kyläseuran bravuureista oli vuosittaisten juhlien järjestäminen. Laajaa mainetta saaneet vappukokko ja juhannustanssit kasvoivat niin suuriksi, että jo turvallisuuden vuoksi ne piti palauttaa vain fiskarsilaisten tapahtumiksi. Perinteiset juhlat saivat uudenlaista ilmettä, ja vuosittaisesta Kuutamotanssista tuli Kuubamot. Tänä päivänä kyläseuran alaisuudessa on monia muita yhdistyksiä, ja erityisesti nuorisotoimintaan on panostettu. Kyläseuran perustaminen sai innoituksensa yhteissaunan sulkemisesta. Ympyrä on sulkeutunut, sillä 2004 kyläseura rakensi Kieloniemeen Degersjön rannalle uuden saunan asukkaiden käyttöön.