Fiskarsin Lukaali 1896-2017
Fiskarsin kulttuuritoiminta oli vilkasta 1800-luvun lopulla. Ruukissa toimivien yhdistysten toiveena oli saada jäsentensä käyttöön kokoontumistilat. Lisäksi nuoriso tarvitsi tanssitilat. Ainoa tarjolla oleva paikka oli ahdas pesutupa, ”Mankelihuone”, jossa mm. torvisoittokunta, laulukuorot, teatteriryhmät ja esitelmöitsijät kokoontuivat.
Alullepanija Karin von Julin
Fiskarsin Osakeyhtiön ensimmäisen toimitusjohtajan Albert von Julinin vanhin tytär Karin von Julin (1871–1914) oli jo varhain huomannut tilojen puutteen jarruttavan kulttuurin kehitystä ruukissa. Syyskuun 24. päivänä 1895 Karin käynnisti osakemerkinnän ”huvilukaalia” varten. Osakepääomaksi määrättiin 10 000 mk mutta merkintä tuotti vain 2700 mk. Osakkeita merkitsivät lähinnä von Julinin suku ja ruukin virkamiehet. Ulkopuolisista kuuluisuuksista mainittakoon hovineuvos Brummer ja senaattori Mechelin. Fiskars-yhtiön vuoden 1895 budjettiin oli varattu 12 000 mk Lukaalia varten. Lisäksi yhtiö varasi vuoteen 1900 saakka vuosittain 2000 mk Lukaalia ja sen lukukirjastoa varten. Lukukirjasto toimi Lukaalissa vuosina 1897–1938.
Arkkitehti palkattiin
Arkkitehdiksi valittiin fiskarsilainen Waldemar Aspelin, aikoinaan ruukinjohtajana toimineen J.W. Aspelinin poika. Piirustukset saapuivat Fiskarsiin 30.3.1896 ja nimitys ”Lukaali” tuli jäädäkseen. Tyyliltään uusrenessanssinen rakennus pystytettiin seitsemässä kuukaudessa rakennusmestari Johannes Wiklundin johdolla. Uusiin kokoontumistiloihin tyytyväinen Karin tarjosi rakennusmestarille kahvia ja viiniä lopputarkastuksen kunniaksi 9.10.1896.
Talo kaikkien iloksi
Lukaalin avajaisissa 8.11.1896 esitettiin Karinin innoittamana näytelmä, ”En midsommarnatt i Dalarna”. Avajaisjuhla päättyi tanssiaisiin klo 22.
Vilkas teatteritoiminta kesti aina 1940-luvun loppuun saakka paikallisten ja kiertävien seurueiden ansiosta. Lukaalissa esitettiin useita näytelmiä mm. ”Tre för en”, ”Don Juan”, ”En cigarr”, ”Rum att Hyra”. Siellä myös laulettiin, tanssittiin, soitettiin, voimisteltiin ja pidettiin kursseja sekä yleissivistäviä esitelmiä. Karin von Julinin lahjoittama flyygeli oli jo silloin ahkerassa käytössä.
Lukaaliin syntyi monta perinnettä ja siellä vietettiin useita juhlia mm. palokunnan Tapanintanssit, ”Fiskars Sångarbröder”-kuoron uudenvuodenvalvojaiset, isännöitsijä I.A. von Julinin loppiaisjuhla palokunnalle, ”Fiskars Idrottsförening”in palkintojenjakotilaisuudet ja tanssit hiihtotapahtumien yhteydessä, Tenniskerhon vapunaaton illalliset ja äitienpäiväjuhlat. Monet nuoret ovat löytäneet toisensa täällä ja juhlineet häitään Lukaalissa.
Korjauksia ja parannuksia
Lukaaliin asennettiin sähköt jo rakennusvaiheessa. Sittemmin rakennus on käynyt läpi useita korjaus- ja parannusvaiheita. Vuonna 1920 hirsirunkoiset seinät laudoitettiin sekä ulkoa että sisältä ja sali maalattiin sinisellä ja punaisella.
Lennart Segerstrålen maalaukset koristavat seiniä
Vuonna 1938 taloon vedettiin vesi- ja viemärijohdot sekä asennettiin keskuslämmitys, lisäksi salin seinät maalattiin vaaleampaan sävyyn. Vierashuoneiden tilalle rakennettiin kahvila- ja keittiötilat ja näyttämön taakse tehtiin esiintyville taiteilijoille pukuhuoneet. Samana vuonna yhtiö tilasi Lennart Segerstrålelta monumentaalimaalaukset koristamaan salin seiniä. Maalausten paljastamistilaisuus pidettiin 14.12.1938.
Elokuvateatteri
Vuonna 1947 Lukaaliin saatiin elokuvakoneisto. Elokuvia esitettiin säännöllisesti aina 1970-luvun loppuun. Seuraavaksi oli vuorossa näyttämön laajennus ja vahtimestarin asunnon modernisointi. Lukaalin ulkoseinät maalattiin vuonna 1983. Lukaalin 100-vuotisjuhlia varten vuonna 1995 tehtiin useita parannuksia. Silloin Segerstrålen maalaukset restauroitiin ja juhlasalin värit uusittiin, salin valaistusta parannettiin, rakennettiin uudet wc:t sekä keittiö- ja kahvilatilat kunnostettiin.
Lukaali 2000-luvulla
Kiitos Fiskarsin kotiseutuyhdistyksen, joka vuokrasi Lukaalia vuosina 1978-2009, rakennus on säilyttänyt alkuperäisen käyttötarkoituksensa meidän päiviimme saakka. Vuonna 2010 näyttämön takaiset kaksi näyttelijöiden taukohuonetta kunnostettiin vuokrahuoneiksi. Huoneissa on keittokomerot sekä yhteinen wc- ja suihkutila. Näin Lukaalissa on jälleen vierashuoneet. Sali varustettiin myös nykyaikaisella kokoustekniikalla. Vuonna 2011 Suomen Gastronomian Akatemia muutti pohjoispuolella sijaitsevaan vahtimestarin asuntoon, missä järjestettiin ruuanlaittokursseja keittiömestari Markus Aremon johdolla. 2013-2015 vahtimestarin asunto toimi Ravintola Wärdshusin Takataskuna ja kesän 2015 ajan keittiö ja kahvilapuoli toimivat japanilaisena Kitamura -ravintolana. Kesän 2016 ajan rakennuksen toisessa päässä toimi ravintola nimeltä Lukaali. Rakennuksen kaikki sisäpinnat sekä wc-tilat on remontoitu vuoden 2016 aikana. Seuraintalo Lukaalia vuokrataan juhliin ja tilaisuuksiin.
Museon kokoelmissa on myös useita Lukaalin historiaan ja käyttöön liittyviä esineitä ja kuvia, esim. näyttelykulisseja ja pukuja, valokuvia juhlista ja voimisteluharjoituksista, elokuvajulisteita ja Lennart Segerstrålen akvarelliharjoitelmia. Osa materiaalista on esillä perusnäyttelyssämme Elämää Fiskarsin ruukissa.
Teksti: Fiskarsin museo 2011, päivitetty 2017