Myyttinen metsä

Metsän ja puiden merkitys tulee ilmi suomalaisessa kansanperinteessä, joka on täynnä metsään liittyviä myyttejä. Metsä on ollut kylän vastakohta, vieras ja villi. Uskottiin, että metsässä oli yliluonnollisia voimia kuten metsän väkeä, haltijoita, maahisia ja olentoja, joita piti kunnioittaa ja varoa. Metsässä liikkumiseen liittyi monia sääntöjä. Metsässä ei saanut meluta, eikä missä tahansa saanut tehdä tulta tai yöpyä. Osa metsästyssaaliista uhrattiin metsän väelle. Lisäksi metsään voitiin jättää lahjoja kuten tupakkaa ja alkoholia ja metsän väelle saatettiin lukea runoja niiden rauhoittamiseksi. Metsän väki päätti marjastus- ja metsästysonnesta, mutta saattoi myös johdattaa metsässä väärin käyttäytyneen eksyksiin. Useat kansanperinteen tarinat kertovat siitä, miten metsänkävijät ja metsästäjät kohtaavat yliluonnollisia metsän olentoja. 

Metsän magiaa 

Suomalaisessa kansanperinnössä uskottiin yliluonnollisiin voimiin, joita oli esineissä tai elävissä olennoissa. Näitä olivat veden väki, raudan väki, tulen väki ja metsän väki. Väen voima saattoi aiheuttaa erilaisia ​​yliluonnollisia sairauksia, kuten ”metsännenän”. Tarinan mukaan tartunnan saattoi saada, jos pelästyi jotain metsässä ollessaan. Tai jos oksa raapaisi tai kaatui. Jopa karhu saattoi tartuttaa metsännenän ihmiseen. Oireita olivat hammassärky, painajaiset ja vatsakipu. 

Metsänpeitto oli tila, jossa ihminen tunsi olevansa eksyksissä ja vailla oikeaa suuntaa. Tähän tilaan saattoi päätyä, jos esimerkiksi poikkesi polulta tai joutui maahisten houkuttelemaksi. Kansanperinteessä metsänpeittoa kuvataan unenomaiseksi ja pelottavaksi olotilaksi. 

Kansanperinteessä kerrotaan, että metsänpeittoon joutunut henkilö saattoi syödä kiviä tai oksia uskoen, että ne olivat oikeaa ruokaa. Henkilö saattoi myös jähmettyä tai menettää puhekykynsä. Toisinaan kerrottiin, että henkilöstä tuli näkymätön tai hän muuttui kiveksi tai kannoksi. Metsänpeitosta pääsi pois esimerkiksi kääntämällä vaatteet nurin, kävelemällä taaksepäin tai rukoilemalla. ”Metsän sitominen” oli rituaali, jonka avulla saattoi vapautua lumouksesta. Viimeisenä keinona ennustaja saattoi auttaa vapauttamaan ihmisen tai eläimen metsänpeitosta loitsujen ja taikuuden avulla. 

Puiden taikuutta 

Ihmiset ovat uskoneet puiden parantavaan voimaan kautta historian. Tänä päivänä keskustelu puiden merkityksestä on jälleen ajankohtaista, etenkin ilmastokriisin vuoksi. Kansanuskossa puilla katsottiin olevan salaisia ​​voimia, joita yritettiin hyödyntää ja hallita erilaisten rituaalien avulla. Suhteemme puihin liittyy siihen, että puut voivat elää satoja vuosia samalla paikalla. Jo muinaisina aikoina jumalia palvottiin pyhissä lehdoissa ja metsiköissä, joita suojeltiin. On kerrottu, että tietyt puut osasivat jopa puhua riimejä käyttäen. Erikoisen näköisillä tai muotoisilla puilla katsottiin olevan taikavoimia. Jos puu oli kasvanut niin, että runkoon on muodostunut aukko, sitä voitiin käyttää parannuskeinona. Sairastuneen lapsen ajateltiin parantuvan, kun hänet pujotettiin puun rungossa olevan reiän läpi. Tällä tavoin yritettiin parantaa useimmiten riisitautia, mutta myös keltatautia, noidannuolta ja epilepsiaa. 

Joitakin puita käytettiin myös sairauksien karkoittamiseen. Hammaskipua parannettiin siirtämällä se kiertyneeseen “hammaskipupuuhun”. Kipeä hammas yritettiin parantaa tökkimällä hammasta tikulla ja siirtämällä märkää puun kaarnassa olevaan koloon, mieluiten puun pohjoispuolelle. Näin kipu poistui ja hammas parantui. Monet ihmiset käyttivät samaa hammassärkypuuta, ja puu täyttyi kivusta. Tällaisia puita ei yleensä uskallettu kaataa, sillä kivun uskottiin siirtyvän puun kaatajaan. 

Pitämyspuu oli puun vesa, mikä jätettiin kasvamaan pihamaalle taloa rakennettaessa tai istutettiin tärkeänä juhlapäivänä, kuten syntymä- tai hääpäivänä. Pitämyspuut toimivat näkymättöminä talon “vartijoina”, jotka takasivat talon onnen ja vaurauden. Pitämyspuuta ei saanut kaataa tai vahingoittaa, sillä se tuotti epäonnea tai surua. Onnen turvaamiseksi puun juurelle uhrattiin juhlapyhinä ruokaa ja juomaa. 

Puulajeihin liittyvät uskomukset 

Saarni 

Saarni on ollut Pohjolan tunnetuin puu. Muinaisnorjalaisen mytologian mukaan saarni oli maailmanpuu Yggdrasil, joka kasvoi Asgårdissa ja jonka lehvästö peitti koko maailman. Uskomuksen mukaan vahvaa saarnipuuta löytyy myös ihmiskunnasta, koska kaksi ensimmäistä ihmistä, Ask ja Embla, luotiin saarnista ja jalavasta. 

Saarni saattoi aiheuttaa sairautta jos puu närkästyi, esimerkiksi silloin kun joku pissasi sen juurelle. Käärmeet välttelivät saarnia ja siksi käärmeenpuremiin laitettiin parannuskeinona saarnin tuhkaa. Saarnin tuhkan uskottiin pysäyttävän verenvuodon ja mahlan uskottiin parantavan nyrjähdykset. 

Kauniisti veistettyä saarnipuun palaa käytettiin toisinaan suojana tauteja vastaan ​​ja pysäyttämään verenvuotoa. Saarnipuun palaa kannettiin mukana tai pidettiin käsissä. Jos puunpala putosi maahan, se menetti voimansa. 

Tammi 

Antiikin aikana Välimeren alueen kulttuureissa tammi oli pyhitetty ukkosenjumalalle ja Pohjoismaissa sillä oli maaginen merkitys. Suomessa tammi pyhitettiin ukkosenjumala Ukolle ja Pohjolassa ukkosenjumala Thorille. 

Joulutakassa piti mieluusti olla tammea. Kun tarttuvia tauteja puhkesi, tuotettiin puhdistavaa “hankaustulta” tammipuun avulla. 

Poltettuja tammenterhoja käytettiin mustaan ​​magiaan. 

Kalevalan mukaan suuri tammi kasvoi niin korkeaksi, että se pimensi ja tukahdutti koko maailman. Lopulta tammi onnistuttiin kaatamaan ja elämä jatkui. 

Tammen oksan taittanutta onnisti, latvuksen ottanut sai selvännäkemisen lahjan ja rehevän lehtioksan ottanut löysi suuren rakkauden. 

Pihlaja 

Pihlajan on katsottu antavan erityisen hyvän suojan sairauksia ja onnettomuuksia vastaan. 

Skandinaavien mytologian mukaan pihlaja oli ukkosenjumala Thorin oma puu. Vielä 1900-luvulla pihlaja on liitetty ukkoseen. Jotkut uskoivat pihlajan suojaavan ukkoselta, kun taas toiset uskoivat sen houkuttelevan salamia. 

Kirnun mäntä oli paras tehdä pihlajasta, jotta voi ei pilaantuisi. 

Maanviljelijä, joka kiinnitti pihlajan oksan auraan, sai hyvän sadon. 

Ajovaljaiden tampin nappuloiden valmistaminen pihlajasta oli hyvä suojakeino teillä liikkumiseen, sillä ne suojasivat näkymättömiltä (aaveilta). 

Pihlaja navetassa ja lantakasassa piti noituuden loitolla ja suojeli kotieläimiä.  

Pihlaja oli kielletty veneissä, koska merellä oli aivan eri voimat kuin maalla. 

Pihlajaa talon rakennusmateriaalina vältettiin, koska haltija ei viihtynyt pihlajasta rakennetuissa taloissa, mistä seurasi suuria vastoinkäymisiä. 

Pihlajamarjojen määrästä on ennustettu talven lumikuormaa. Joillain paikkakunnilla sanottiin, että suuri määrä pihlajan marjoja tarkoitti kovaa talvea ja paljon lunta. Toisaalla uskottiin, että runsas sato pihlajanmarjoja tarkoittaa vähälumista talvea, sillä pihlaja ei jatka kantaa vuodessa kuin yhden raskaan kuorman. 

Pihlajasta valmistettu taikavarpu auttoi löytämään vettä. Varpu tuli tehdä oksasta, joka oli kasvanut siemenestä toisen puun oksanhaarassa. 

Toisen puun oksanhaarassa siemenestä kasvanut pihlajan puun pala suojeli sodassa, kun puun palaa kantoi mukanaan taskussa. 

Kuolleiden eksyneet sielut pystyi ohjaamaan oikeaan paikkaan pihlajan avulla. 

Pihlajan marjoja on käytetty munuaiskivien, sappikivien, virtsaamisvaivojen ja vatsakipujen hoitoon. 

Kuorta pidettiin lääkekeinona malariaa vastaan. 

Lehmus 

Lehmuksen alla uskottiin asuvan jättimäisen käärmeen, lehmuskäärmeen. 

Lehmuksen kaarnaa käytettiin parannuskeinona palovammoihin, kun sitä liotettiin vedessä limaiseksi massaksi. 

Koivu 

Suojasi kotia ja navettaa, sillä sen voimakas tuoksu ajoi pois pahat henget, syöpäläiset ja jyrsijät. 

Suomenruotsalaisilla alueilla vaivaiskoivua kutsuttiin “synninoksiksi”, koska Kristusta ruoskittiin puun oksilla. 

Suomenruotsalaiset uskoivat, että koivunmahlalla peseytyminen tekee kauniiksi ja kymmenen vuotta nuoremmaksi. 

Joulusauna piti lämmittää koivun haloilla, jos halusi välttää vastoinkäymiset seuraavana vuonna. 

Mara oli yliluonnollinen olento, jonka uskottiin aiheuttavan ihmisille painajaisia, ruotsiksi “mardrömmar”. Koivuissa esiintyviä risukasoja eli tuulenpesiä”kutsuttiin ruotsiksi nimellä martoddar, koska niiden uskottiin olevan maran tekosia. 

Koivuja, joissa oli tuulenpesiä voitiin käyttää ihottumien ja reuman parantamiseen. 

Koivun kaarnaa ja koivun lehtiä laitettiin haavojen päälle, sillä ne poistivat märkää. 

Koivun kaarnasta tehtyä juomaa käytettiin Lapissa ripulin hoitoon. 

Koivun varvuista keitetty tee lievitti tai paransi kihdin. 

Metsäteknikko Nils-Erik Fritz löysi Suomen kenties suurimman hieskoivun Kvarnbystä 1950-luvulla. Kuva: Fiskarsin museon kuvakokoelma.

Kuusi 

Jotta aaveet pysyisivät poissa hautajaisista, oven molemmin puolin laitettiin kuusen oksia. Pieneksi paloiteltuja havuja voitiin levittää myös pihalle. 

Kuusenkaroja on käytetty häissä hedelmällisyyden symbolina. 

Kuusen vuosikasvainten avulla voitiin ennustaa, kuinka paljon talvella sataa lunta. 

Survottu kuusenoksa kiedottuna pään ympärille auttaa pääkipuun. 

Virtsaamisvaikeuksiin auttaa, kun juo joka aamu muutaman tipan kirkasta pihkaa. 

Kuusenpihka sekoitettuna rasvaan tai vahaan parantaa haavoja. 

Ruukkilaisten yhteinen joulukuusi loistaa kauniisti Fiskarsin torilla vuonna 1955. Kuva: Fiskarsin museon kuvakokoelma.

Mänty 

Kulkuväylien läheisyydessä kasvavia komeita mäntyjä, joiden juurille ruumissaaton yhteydessä pysähdyttiin lepäämään ja ottamaan ryyppy, kutsuttiin “juomapuiksi”. 

Männyn tervaa käytettiin monia ​sairauksia vastaan. Ihottumiin siveltiin tervaa. Epidemian lähestyessä talo saatettiin savustaa tervalla estämään tartuntoja. 

Kataja 

Kataja suojasi pahoja voimia vastaan ​​voimakkaan tuoksun ja kovien, terävien neulojen ansiosta. 

Katajan savua on käytetty uskonnollisissa rituaaleissa, koska savun uskottiin karkottavan pahat henget. 

Katajanoksan ripustaminen keittiön tai navetan oven päälle piti noidat ja pahat henget loitolla. 

Muutaman katajanmarjan suussa pitäminen auttaa useimpiin vaivoihin. 

Katajanmarjojen syöminen lisäsi ruokahalua. 

Kermassa keitetyistä katajanmarjoista sai hyvän voiteen haavoihin. 

Katajanmarjoista valmistettu haudute paransi yskän. 

Kylpyveteen lisätyn katajanmarjahaudutteen uskottiin parantavan riisitaudista kärsivän lapsen. 

Pähkinäpuu 

Suojasi salaman iskuilta ja käärmeen puremilta. 

Pähkinäpuun uskottiin toimivan hyvin rakkaustaioissa. 

Kuolleiden herättämiseksi piti yöllä hautausmaalla piirtää kolme ympyrää erään haudan ympäri pähkinäpuusta tehdyllä kepillä. 

Leppä 

Leppä tarjosi maagisen suojan. 

Juhannuksena monet talonpojat laittoivat lepän oksia pelloille suojaamaan kylvöjä. 

Syksyllä lepän oksia laitettiin viimeiseen latoon tuotuun kuormaan. 

Jos lepän haloista tihkui punaista mehua, tulisi veri virtaamaan ennen vuoden loppua. 

Lähteet ja kirjallisuus 

Luther, Hans. Vatten och växtvärlden. Pojo sockens historia del I. 1959. 
Roiko-Jokela, Heikki (Red.). 1. Ihminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassa. 2012.  Roiko-Jokela, Heikki (Red.). 2. Ihminen ja metsä – kohtaamisia arjen historiassa. 2012.  

Julkaisemattomat lähteet 

Temautställning Såpnejlikan, Fiskars museums utställningstexter. 2006. 

Internetlähteet 

Hugoson, Marlene. Läkande träd – Magiska seder och folkliga föreställningar om läketräd. Västerbotten förr & nu. https://nattidskriftenvasterbotten.se/2022/04/16/lakande-trad-magiska-seder-och-folkliga-forestallningar-om-laketrad/#:~:text=Tr%C3%A4d%20i%20folklig%20tradition&text=L%C3%A4ketr%C3%A4d%20har%20anv%C3%A4nts%20f%C3%B6r%20att,med%20en%20bortbytings%20ov%C3%A4lkomna%20n%C3%A4rvaro. Verkosta 24.7.2023. 

Nilsson, Mona. Vårdträd och lyckoträd – Del 1/3. Västernorrlands museums blogg. https://vnmuseum.se/vardtrad-och-lyckotrad-del-1/#:~:text=V%C3%A5rdtr%C3%A4d%20%C3%A4r%20en%20sammans%C3%A4ttning%20av,lycka%20och%20v%C3%A4lg%C3%A5ng%20p%C3%A5%20g%C3%A5rden. Verkosta 24.7.2023. 

Puiden Palvonta, 10.3.2008, Taivaannaula. https://www.taivaannaula.org/2008/11/10/puiden-palvonta/. Verkosta 24.7.2023.