Pikku-Pässi tuotiin Fiskarsiin Saksasta Krauss-tehtaan Suomen edustajan Axel von Knorringin Teknisen Toimiston kautta. Tilauksesta kirjoitettiin muun muassa Teknikern-lehdessä 1.3.1891 numerossa 5. Toimisto oli avattu Helsingissä vuonna 1890, ja Fiskars oli yksi sen ensimmäisistä merkittävistä asiakkaista.
Krauss, alun perin tunnettu nimellä Lokomotivfabrik Krauss & Comp., oli arvostettu saksalainen veturivalmistaja, jonka Georg Krauss perusti Münchenissä vuonna 1866. Yritys erikoistui höyryvetureihin, erityisesti kapearaiteisiin malleihin, joita käytettiin laajasti Euroopassa ja sen ulkopuolella. Kraussin kapearaiteiset höyryveturit tunnettiin kestävästä rakenteestaan ja tehokkuudestaan.
Höyryveturi tilattiin helmikuussa 1891 yhdessä pitkän varaosaluettelon kanssa. Se kuljetettiin Münchenistä Lübeckin kautta Suomeen heinäkuussa ja saapui Hangon satamaan elokuussa, jossa se tullattiin. Veturi toimitettiin osina, jotka koottiin Pohjankurussa ajokuntoon Axel von Knorringin valvonnassa. Sopimuksessa oli määrätty, että toimitus ulottuisi Fiskarsiin asti ja kustannukset katettaisiin toimittajan puolesta.
Tilaukseen sisältyi myös tulevan veturinkuljettajan, helsinkiläisen konemestari Johan Anderssonin koulutus, joka oli jo palkattu Fiskarsin osakeyhtiöön. Kätevämpää pakettiratkaisua tuskin oli olemassa!
Pikku-Pässin hankintahinta
Veturi oli kokonaiset ½ tonnia painavampi kuin oli arvioitu, ja tämä vielä sen jälkeen, kun todellinen paino oli noussut 6 tonniin odotetusta 3,5 tonnista, mikä puolestaan lisäsi kuljetus- ja tullimaksuja.
Tilaus osoittautui huomattavasti kalliimmaksi kuin alun perin arvioitu, sillä päätettiin tilata myös ylimääräisiä varaosia suoraan, muun muassa 55 putkea veturin höyrykattilaan, kokonainen pyöräpari akseleineen, tankoja, laakereita ja sylintereitä männänrenkaineen, yhteishintaan 1 640 mk (2024: n. 9 000 €). Veturin kokonaiskustannukset oli alun perin arvioitu olevan 9 300 mk (2024: n. 52 000 €), mutta lopullinen hinta nousi 30 % ja oli 12 006 mk (2024: n. 67 000 €).
Pikku-Pässin vaunut
Krauss-veturin takapuskin oli samanlainen kuin Koppel & Orenstein käytti malleissaan, mikä mahdollisti kahden tavallisen vaunutyypin kytkemisen. Kippivaunut toimitettiin osittain helsinkiläisen insinööritoimisto Lindqvist & C:o:n kautta, osittain suoraan Koppelilta (Orenstein & Koppel) Berliinistä. Niitä käytettiin pääasiassa laivauskauden aikana, eli jäättömänä aikana vuodesta, kivihiilen kuljetukseen.
Tilattiin myös avoimia tavaravaunuja suuremmille tuotteille, kuten Fiskarsin auroille. Avoimet vaunut voitiin helposti muuntaa matkustajavaunuiksi irrotettavalla katolla, joita asiakirjojen mukaan käytettiin säännöllisesti eri tilaisuuksissa. Fiskarsin juna ei koskaan sisältänyt matkustajavaunuja sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaunut olivat 4 metriä pitkiä, 1,2 metriä leveitä ja niiden korkeus radasta oli noin 0,7 metriä.
Samankaltaisia avoimia vaunuja mainostettiin Orenstein & Koppelin sekä osakeyhtiö R. Dolbergin saksalaisissa tuoteluetteloissa, jotka saapuivat Fiskarsiin 5. huhtikuuta 1922. Ainakin yksi uusi vaunutilaus tehtiin 1920-luvulla Fiskarsiin.
Voidaan siis todeta, että Fiskarsiin tilattiin markkinoiden parasta materiaalia Euroopan johtavilta yrityksiltä, kuten Orenstein & Koppel, R. Dolberg ja Krauss & Co. Nämä olivat aikansa suurimpia ja luotettavimpia kapearaiteisen kaluston toimittajia.