Fiskars Värdshus ja kauppa

Vaikka kaupankäynti oli vielä 1800-luvun alussa rajoitettu kaupunkeihin joilla oli tapulioikeudet, kuten Tammisaareen, onnistui ruukinpatruuna Johan Jacob von Julin saada luvan tavaroiden tuontiin omalla laivalla Pohjankuruun. Vuonna 1836 hän rakennutti arkkitehti A. F. Granstedtin piirrosten mukaisesti Fiskarsiin majatalon, jossa oli kievari ja kauppa. Rakennuksen alakerrassa oli neljä huonetta ja keittiö sekä yläkerrassa seitsemän huonetta. Kauppa oli mahdollisesti alusta alkaen sijoitettu Lukaalin puoleisiin huoneisiin. Yläkerrassa oli huoneita matkustajille ja siellä asui myös kauppias, joka lisäksi ylläpiti kievaria. Myöhemmin yläkerrassa sijaitsi kaupan konttori.

Aluksi majataloa hoiti yksityiskauppias, jolla oli sopimus Fiskars-yhtiön kanssa. Tavarapulan vuoksi yhtiö päätti vuonna 1917 ottaa haltuunsa kauppatoiminnan ja perustaa Fiskars minuthandel -kaupan. Kauppa antoi hyvät osingot niille, jotka käyttivät sitä: 1940-luvun aikana jopa neljä prosenttia. Vuonna 1949 oli suunnitelmia kaupan lakkauttamiseksi, mutta ruukkilaiset vetosivat Fiskars-yhtiöön, jotta minuthandelin toiminta jatkuisi ja kaupan tilat uudistettaisiin. Kauppatoiminta jatkui Värdshusissa vuoteen 1959 asti. Pojo handelslag, jolla jo aikaisemmin oli lihakauppa Fiskarsissa, laajensi ja jatkoi kauppatoimintaa ruukissa minuthandelin suljettua.

Kauppaneiti Ninni

Ninni Henriksson työskenteli kauppa-apulaisena Fiskarsin minuthandelissa vuosina 1949–1959. Hän muistaa muun muassa miten alkuaikoina, kun hän oli tottumaton työhön, oli vaikeaa mitata irtotavaraa oikeisiin pusseihin. Kaupassa myytiin kaikkea mahdollista kankaista ja virkkauslangasta tupakkaan ja hevosenkenkiin. Suurin osa elintarvikkeista myytiin irtotavarana, esim. jauhot, ryynit, sokeri, hiiva, kahvi ja karamellit. Ninni muistaa miten säännöstelyn aikana, kun kahvi oli kortilla, sai jokainen kauppa-apulainen vastata laatikosta, jossa oli kymmenen kiloa kahvia. Itse piti osata jakaa oikea määrä kahvia kuponkeja vastaan. Takahuoneessa oli sillitynnyri ja ulkokellarissa säilytettiin juomia kuten sitruunasoodaa. Kaupan edessä oli lisäksi pieni bensiinipumppu. Myynti tapahtui siten, että kaikki kirjattiin kuitille, jonka toinen osa merkittiin kirjanpitoon. Jokaisella apulaisella oli oma kassalaatikko huolehdittavanaan. Kaupassa saattoi olla töissä samanaikaisesti jopa kuusi apulaista.

Värdhusin omistajat
1860-luvulla Galle
1871-1917 Karl Grelin
1917-1959 Fiskars Oy

Työntekijöiden oma kauppa

Yksityiskauppiaan monopoliasema ruukissa johti hintojen nousuun 1800-luvun lopussa, mikä huononsi pienipalkkaisten työntekijöiden taloudellista tilannetta. Kokouksessa joukko työntekijöitä päätti perustaa oman osuuskaupan, joka sai nimekseen Pohjan osuusyhdistys ilman lisävelvollisuuksia. Koska yksityiskauppiaalla Fiskarsissa oli yksinoikeus harjoittaa kauppaa, olivat työntekijät pakotettuja perustamaan osuuskaupan Bollstaan, kolmen kilometrin päähän ruukista. Kauppa avattiin 1. huhtikuuta 1903. Kaupasta tuli vähitellen menestystarina ympäri läntistä Uusimaata sijaitsevine sivumyymälöineen. Kauppias T. E. Karhun aloitteesta kauppa laajeni 1920-luvulla suurliikkeeksi. Karjaalta ostettiin tontti pääkonttoria ja keskusvarastoa varten ja nimeksi vaihtui Länsi-Uudenmaan Osuusyhdistys i.l. Vuonna 1941 nimeksi vaihdettiin Osuusliike Konsum.

Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Karhu T.E, Karhu Eeva (toim.): Konsum 50 år vuotta 1903-1953.
Pojo Andelsförening/Pohjan Osuuskauppa 1903-1913. (1913)
Västra-Nylands Andelsförening u.t. 1903-1923. (1923)

Julkaisemattomat lähteet:

Gripenberg, Margaretha: Fiskars Värdshus uppfört 1836. Fiskars museum
Intervju med Fiskars minnen, LBA 32. Pojo lokalhistoriska arkiv
Kooperationen i Fiskars utställningsmaterial. Fiskars museum