Pohjan kunnanjohtajana aloitti 1969 Karl-Erik Lindqvist, jota kutsuttiin myös nimellä ”Pohjan Kalle”. Pohja oli edelleen teollisuuspaikkakunta mutta muutokset tuulet olivat jo alkaneet puhaltaa. Fiskars oli Pohjan kunnan todellinen keskus. Ruukissa sijaitsi sairaala, apteekki ja kunnanlääkäri. Fiskarsissa oli myös useita kauppoja. Jotta kunnan palveluita pystyttäisiin kehittämään, piti Kalle Lindqvist parhaana vaihtoehtona keskustan rakentamisen Pohjan kirkonkylään. Kirkon läheisyyteen rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla Pohjan kunnantalo, kirjasto ja terveyskeskus.
Kun Fiskars tyhjeni niin työpaikoista kuin asukkaistakin, nousi esiin huoli rakennusten ylläpidosta. Pitäisikö rakennukset säilyttää ja miten niiden tulevaisuus turvattaisiin? Vastaus oli Pohjan kunnan omistama Kiinteistöyhtiö Pohjan Ruukkiteollisuus. Kiinteistöyhtiö osti vuonna 1984 Fiskars-yhtiöltä useita rakennuksia Fiskarsista ja Billnäsistä. Tavoitteena oli säilyttää ruukin kulttuuriympäristö ja houkutella rakennuksiin uusia asukkaita ja yritystoimintaa. Kunnassa oli satojen vuosien ajan ollut raskasta teollisuutta, joka oli nyt hiipumassa. Fiskars-yhtiö osti myöhemmin takaisin hienotaetehtaan, jossa oli tehty veitsiä vielä 1984. Kaupan jälkeen rakennuksen nimeksi tuli kuparipaja, jolla nimellä se tänäkin päivänä tunnetaan.
Kun Fiskarsin lähihistoriasta on kirjoitettu, on Ingmar ”Inko” Lindberg saanut kunnian olla onnistuneen muutoksen tekijä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä että hän onnistui viemään loppuun ruukin suuren muutoksen, missä siirryttiin teollisuudesta taiteeseen. Sen sijaan ”Pohjan Kalle” ja kunta ansaitsee kunnian koko prosessin aloittamisesta. Kunnalla oli suuret suunnitelmat siitä, miten ruukkiin muuttaisi taiteilijoita. Lisäksi kunta mahdollisti hienotatehtaassa esillä olleen Expohja -näyttelyn. Ajankohta ja suhdanteet eivät olleet kunnan puolella, ja siksi Fiskars-yhtiö vei loppuun ruukin rakennemuutoksen.
Expohja ja näyttelytoiminta
Fiskarsin ensimmäinen taidenäyttely järjestettiin vuonna 1985 kuparipajassa. Expohja-nimisen näyttelyn toimeenpanijana oli Matti Honkala. Viimeinen Expohja näyttely toteutui 1989. Toiminta loppui taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Pian tämän jälkeen Fiskars-yhtiö osti kuparipajan takaisin. Näyttelytoiminta alkoi uudelleen vuonna 1994 fiskarsilaisten taiteilijoiden ja käsityöläisten toimesta. Tämä oli alku osuuskunnalle, jonka nimeksi tuli myöhemmin Onoma. Nimi Onoma koostuu sanoista on&oma.
Pohjan ruukkiasunnot
Pohjan kunta perusti kiinteistöyhtiö Pohjan Ruukkiteollisuuden 1980-luvun alussa tarkoituksena pelastaa kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset Fiskarsin ja Billnäsin ruukeissa. Fiskars-yhtiö omisti tyhjiä teollisuuskiinteistöjä Fiskarsissa ja Billnäsissä, joita se ei enää tarvinnut. Kiinteistöt myytiin Pohjan ruukkiasunnoille, ja kauppaan kuului myös asuntoja. Heti kaupan jälkeen Pohjan ruukkiasunnot aloitti rakennuksissa saneeraustyöt. Asukkaat muuttivat pois korjausten tietä ja moniin asuntoihin tehtiin sauna. Samaan aikaan yleinen sauna ja pesutupa suljettiin. Asukkaat vastustivat sulkemispäätöstä. Monista asunnoista puuttui edelleen modernit mukavuudet, ja yhteiselle saunalle ja pesutuvalle oli todellista tarvetta. Korjausten jälkeen vuokrat nousivat niin paljon, että kaikilla ei ollut varaa muuttaa takaisin korjattuihin asuntoihin.
Eniten vastarintaa aiheutti suunnitelma rakentaa moderni pulpettikattoinen rivitalo Hasselbackaan. Yksi vanhoista punaisista Hasselbackenin taloista oli palanut juuri kun remontti valmistui. Palaneen talon paikalle Pohjan ruukkiasunnot halusi rakentaa perinteisen sijasta uutta. Suunnitelmat herättivät voimakkaita tunteita, nimilistoja kerättiin ja lopulta suunnitelma peruttiin.
Yksi kauppaan kuuluneista kiinteistöistä oli nykyinen kuparipaja. Rakennuksessa oli taidenäyttely Expohja vuosina 1985–1989. Pian tämän jälkeen Fiskars-yhtiö osti kuparipajan takaisin. Nykyisin rakennuksessa on ravintola-, juhla- ja näyttelytiloja. Pohjan ruukkiasuntojen omistus siirtyi 2008 liikemies Olli Muuraiselle. Hän kunnosti 2010- ja 2020-luvuilla useita Billnäsin ruukin vanhoja tehtaita hotelli- ja konferenssitoimintaa varten. Lisäksi Muurainen omistaa useita asuntoja Fiskarsin ruukissa. Tätä kautta Fiskarsissa on edelleen muistoja ajasta, jolloin Pohjan kunta omisti kaksi ainutlaatuista ruukkiympäristöä.
Ingmar ”Inko” Lindberg
Ingmar Lindberg aloitti Fiskars Oy:n kehitysjohtajana Helsingin toimistossa 1985. Hänen työtehtäviinsä kuului ns. pehmeät arvot konsernissa, kuten viestintä ja jatkokoulutus. Lindbergistä tuli pian kiinteistötoimen johtaja Fiskarsin ruukkiin, kun aiempi johtaja Olof Bruncrona siirtyi muihin tehtäviin. Fiskarsin ruukki oli huonossa kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Rakennukset olivat rapistumassa ja ruukissa oli liikaa henkilökuntaa. Ruukki teki tappiota, ja Lindbergin tehtävänä oli toiminnan kehittäminen voitolliseksi. Pitkällisen pohdinnan jälkeen hän sai keskellä yötä idean, että ruukkiin pitäisi houkutella luovia ihmisiä. Muutamat olivat jo löytäneet tiensä Fiskarsiin, mutta enemmistö taiteilijoista ja käsityöläisistä tuli ruukkiin Lindbergin houkuttelemana.
Fiskars osti takaisin kuparipajan, jossa Fiskarsin näyttelytoiminta oli saanut alkunsa. Kuparipajassa oli järjestetty Pohjan kunnan tukemana Expohja -näyttely sekä uusien ruukkilaisten taidenäyttelyitä. Osuuskunta Onoma perustettiin 1996 ja Lindbergistä tuli osuuskunnan puheenjohtaja. Inko Lindbergin toiminnalla oli tärkeä merkitys ruukin kehittymiseen. Hän näki että ruukin rakennukset tarvitsivat asukkaita ja niiden myötä toimintaa. Elämä oli palannut Fiskarsin ruukkiin, ja näin voitiin taata rakennusten säilyminen myös tulevaisuudessa.