Fiskarsin ruukki ei soveltunut modernin teollisen toiminnan rakentamiseen. Viimeisimmät Fiskarsin ruukkiin rakennetut tehtaat olivat saksihalli ja traktoriaurojen kokoamishalli. Tänä päivänä nämä rakennukset tunnetaan nimillä lipputankohalli ja veitsitehdas. Nimet viittaavat rakennusten viimeisimpään teolliseen toimintaan. Tänä päivänä lipputankotehtaalla voi puhaltaa lasia, kun taas veitsitehtaalla valmistetaan olutta ja tislaustuotteita. Modernit tehtaat eivät sopineet ruukin aiempaan rakennuskantaan, mutta Fiskars oli saanut Museovirastolta luvan rakentaa veitsitehtaan sillä edellytyksellä, että toiminta pysyy ruukissa. Ruukin aiemmalla rakennuskannalla oli kulttuurihistoriallista arvoa, joten niitä ei voinut purkaa muiden tarvittavien teollisuusrakennusten tieltä. Oli helpompaa rakentaa uudet tehtaat muualle kuin Fiskarsiin.
Kiinteistöyhtiö Pohjan Ruukkiteollisuus perustettiin 1983. Tarkoituksena oli säilyttää Fiskarsin ja Billnäsin ruukkien kulttuurihistoriallinen ympäristö, joka oli vaarassa tuhoutua rakennusten jäätyä tyhjilleen. Pohjan kunnan omistama kiinteistöyhtiö sai valtionavustuksen, jonka avulla se osti useita kiinteistöjä Fiskarsin ja Billnäsin ruukeista 1984. Tähän mennessä suurin osa Fiskarsin teollisesta toiminnasta oli jo muuttanut pois ruukeista.
Aiemmin mainittu saksihalli jäi heti liian pieneksi, sillä Fiskars oli aliarvioinut oranssien saksien suuren suosion. 800 m2 teollisuushalli ei riittänyt täyttämään saksien menekkiä, ja rakennusta käytettiin myöhemmin lipputankojen valmistukseen. Suhdanteiden vaihtelua kuvaa myös 1974 valmistunut traktoriaurojen kokoamishalli. 1980-luvulla aurojen valmistus muuttui tappiolliseksi, ja tilaan muutti veitsien ja muiden hienotakeiden valmistus. Tästä viimeisimmästä vaiheesta on muistona veitsitehtaan nimi. Teollinen toiminta Fiskarsin ruukissa loppui 2001, jolloin veitsien valmistus siirrettiin Billnäsiin. Billnäsissä sijaitsi saksitehdas ja siellä valmistettiin myös veitsiä.
Hienotaetehdas, veitsitehdas ja kuparipaja – mikä on mikäkin?
Rakennusten nykyiset nimet ovat epäjohdonmukaisia, sillä osalla rakennuksista nimi viittaa alkuperäiseen toimintaan, kun taas osalla viimeiseen teollisuusvaiheeseen. Rakennuksissa on vuosisatojen saatossa ollut monenlaista teollista toimintaa. Fiskars-yhtiön nykyisen toiminnan myötä rakennuksille on haluttu toisistaan erottuvat nimet.
Hienotaepajan toiminta alkoi 1830-luvulla Carl Ludvig Engelin suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus tuhoutui tulipalossa, ja samalle paikalle rakennettiin uusi punatiilinen rakennus. Hienotaepajan läheisyydessä sijaitsi kuparihytti. Tämä on niitä harvoja rakennuksia, jotka olivat jo olemassa Johan Jacob von Julinin ostaessa Fiskarsin ruukin 1822. Ajan myötä kuparituotanto ehtyi ja hienotakeiden valmistus kasvoi ja laajeni myös kuparihytin puolelle. Kuparihyttiä alettiinkin kutsua hienotaepajaksi tai hienotaetehtaaksi, ja rakennuksessa valmistettiin saksia ja veitsiä. Oranssien muovikahvaisten saksien myötä tilaa tarvittiin lisää, sillä valmistuksessa käytettiin uusia menetelmiä ja koneita. Hienotaepajan läheisyyteen rakennettiin uusi saksihalli. Rakennus jäi heti liian pieneksi, sillä saksien suurta suosiota ei osattu ennakoida. Saksihallissa valmistettiin myöhemmin lipputankoja, jonka vuoksi rakennusta nimitetään nykyisin lipputankohalliksi.
Hevosvetoinen aura oli pitkään Fiskarsin tunnetuin tuote, sillä maatalousvaltaisessa Suomessa monet toimivat maanviljelyksen parissa. Pysyäkseen teknisessä kehityksessä mukana Fiskars aloitti traktoriaurojen valmistuksen. Tuotantoa varten tarvittiin uudet tilat. Peltoriville pystytettiin 1974 teollisuusrakennus, joka oli tehty traktoriaurojen kokoamista varten. Fiskars oli saanut Museovirastolta luvan rakentaa uuden tehtaan kulttuurihistoriallisesti merkittävään ruukkiin sillä edellytyksellä, että toiminta pysyy ruukissa. Kymmenen vuotta myöhemmin traktoriaurojen valmistus lopetettiin tappiollisena. Aurojen jälkeen veitsien valmistus muutti hienotaepajalta tähän Peltorivin uuteen rakennukseen, jolloin nimeksi vakiintui veitsitehdas. Veitsitehtaan toiminta säilyi Fiskarsissa pienimuotoisena aina vuoteen 2001 saakka, jolloin valmistus siirtyi kokonaan Billnäsiin.
Pohjan kunta osti osana ruukkikiinteistöjen kauppaa myös Fiskarsin hienotaetehtaan (eli kuparipajan). Rakennus kunnostettiin ja alkoi uusi aikakausi, johon ei enää kuulunut teollisuus, mikä oli ollut rakennuksen käyttötarkoitus 170 vuoden ajan. Pohjan kunta järjesti rakennuksessa taidenäyttelyitä, ja 1980-luvun ajan kiinteistöä kutsuttiin hienotaetehtaaksi. Milloin rakennusta käytiin nimittämään kuparipajaksi? Kun viimeinen Expohja -taidenäyttely vuonna 1989 oli järjestetty, osti Fiskars-yhtiö rakennuksen takaisin itselleen. Rakennus nimettiin kuparipajaksi, joka viittaa rakennuksen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Fiskars-yhtiön omistuksessa oli punatiilinen rakennus jonka nimi oli myös hienotaepaja. Jotta rakennukset voitiin erottaa toisistaan, niin entisestä näyttelyrakennuksesta tuli kuparipaja alkuperänsä perusteella.
Kun toiminta ruukissa muuttui ja teollisuus siirtyi muualle, tarvittiin rakennuksille uudet nimet. Kolmea eri rakennusta ei kaikkia voitu nimittää hienotaepajaksi, joten sen sijaan käyttöön otettiin hienotaetehdas, kuparipaja ja lipputankotehdas. Jos nimeäminen olisi ollut loogista, olisi kaikkien rakennusten nimeksi otettu tehtaan alkuperäinen nimi. Silloin hienotaepaja ja kuparipaja olisivat saaneet pitää nimensä, kun taas lipputankohallin nimi olisi ollut saksitehdas ja veitsitehtaan auratehdas. Mutta sitten olisi päädytty seuraavaan ongelmaan, eli millä nimellä olisi kutsuttu vanhaa auratehdasta, missä hevosaurat valmistettiin? Ehkä oli paras että rakennukset nimettiin niin kuin ne tänä päivänä tunnetaan, vaikka välillä epäloogisuus nimissä herättää hämmennystä myös niiden keskuudessa, jotka ovat perehtyneet ruukin historiaan.
Työntekijöiden asunnot
Fiskarsissa on useita rakennuksia, jotka ajan saatossa ovat olleet työläisten asuntoina. Ruukinkadun keltaiset kasarmit rakennettiin Johan Jacob von Julinin aikana, samoin kuin punaiset asunnot Peltorivin varrella museolle tullessa. 1800-luvun lopulla rakennettiin Kullan ja Hasselbackenin asuinalueet. Kaikki työläisasunnot olivat vielä 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä vaatimattomasti varusteltuja, eivätkä vastanneet ihmisten käsityksiä asumismukavuudesta.
Kullan kolme taloa rakennettiin 1850-luvulla. Rakennuksissa oli eri kokoisia asuntoja. Yksi taloista korjattiin 1950 eläkeläisille. Silloin taloon vedettiin vesijohtoja pitkin kylmä vesi ja eteiseen tehtiin muutamia yhteisiä sisävessoja. Toiseen Kullan taloista ei tehty uudistuksia ja vedet kannettiin ulkokaivosta sisälle loppuun asti. Monet talon asukkaat muuttivat pois 1960-luvulla. Kolmannessa talossa asui lähinnä perheitä, ja asunnoissa oli kaksi huonetta. Vuosina 1957–1958 tehtiin peruskorjaus, ja asuntoihin tuli juokseva kylmä vesi. Lämmintä vettä ei asuintoihin tullut sinä aikana, kun työläiset niissä asuivat. Perimätiedon mukaan Kullan 50 asunnossa asui aikoinaan yhteensä 150 lasta. Lasten määrä väheni, kun haluttiin mukavammat asuinolosuhteet ja lapsiperheet mahdollisuuksien mukaan muuttivat Hasselbackaan – jossa oli suuremmat asunnot. Lopulta Kullassa asui lähinnä eläkeläisiä ja tilapäistöissä olevia miehiä.
Peltorivin asuinrakennukset tehtiin 1820–1830-luvulla paikalle, jossa jo aiemminkin oli ollut työläisten asuntoja. Nimi Peltorivi viittaa joen puolella rivissä olleisiin peltotilkkuihin, jossa työläisillä oli omat kasvimaat. Samoin kuin muut ruukin asunnot, myös Peltorivin asunnot olivat 1950–1990-luvuilla varustukseltaan vanhanaikaisia. Peltorivin asuinrakennukset kuuluivat rakennuksiin, jotka Fiskars-yhtiö möi Pohjan kunnan perustamalle Pohjan ruukkiasunnot kiinteistöyhtiölle. 1990-luvulla Peltorivin rakennukset remontoitiin kunnan vuokra-asunnoiksi. Vuonna 2008 rakennukset siirtyivät Olli Muuraisen omistukseen, kun hän osti Pohjan ruukkiasuntojen kiinteistöt. Kaupan keskiössä oli Billnäsin vanhat teollisuusrakennukset, mutta myös Peltorivin rakennukset kuuluivat kauppaan.
1980-luvulla nousi esiin kysymys eläkeläisasuntojen rakentamisesta Fiskarsiin. Suurin osa vanhoista fiskarsilaisista oli saavuttanut eläkeiän, ja he halusivat jatkossakin asua ruukissa. Koska suurin osa rakennuksista oli huonokuntoisia, oli eläkeläisasunnoille huutava tarve. Pohjan kunta halusi rakentaa eläkeläisasunnot Fiskarsin ulkopuolelle Bollstaan, mutta itsepäiset fiskarsilaiset saivat eläkeasunnot kuitenkin Fiskarsiin, missä oli vielä tuolloin palveluita olemassa. Eläkeläisasunnot rakennettiin Fiskarsin Suutarinmäelle 1982.
Kun Pohjan ruukkiasunnot osti useita rakennuksia Fiskarsista ja Billnäsistä, aloitettiin rakennuksissa heti peruskorjaukset. Asuinnoista puuttuivat modernit mukavuudet. Hasselbackenin talojen korjauksen yhteydessä yksi rakennuksista paloi juuri ennen kuin korjaus valmistui. Palon syynä oli onnettomuus. Ruukkiasunnot päätti rakentaa tilalle modernin asuinrakennuksen. Uuden rakennuksen piirustukset herättivät ruukkilaisissa vastustusta, sillä ne poikkesivat alueen muusta rakennuskannasta. Uudisrakennusta ei toteutettu. Toinen vastustusta herättänyt päätös oli yläruukissa Degersjön rannassa sijainneen yleisen saunan ja pyykkituvan sulkeminen. Koska suurimmasta osasta rakennuksia puuttui kunnallistekniikka, oli saunalle todellista tarvetta. Vaikka osassa asunnoista oli juokseva vesi, ei pesukoneita pystynyt käyttämään alhaisen vedenpaineen vuoksi. Protesteista huolimatta sauna ja pesutupa poistui käytöstä, ja fiskarsilaiset saivat pärjätä ilman.