Fiskarsin juhannusperinteet
Juhannusta on kristillisessä perinteessä vietetty Johannes Kastajan syntymän kunniaksi. Juhannuksen kanssa samoihin aikoihin sijoittuvaa kesäpäivänseisausta on juhlittu suureellisesti jo pakanallisina aikoina, jolloin juhla liitettiin erityisesti kasvuun ja hedelmällisyyteen sekä juuri kukkaloistoonsa ja kokonaisvaltaiseen vehreyteensä puhjenneen luonnon kunnioitukseen. Suomessa juhannusta on 1950-luvun puoliväliin saakka juhlittu aina 24.6. – Johanneksen nimipäivänä, kunnes vuonna 1954 juhannuksen juhlinta siirtyi viikonlopulle, joka osuu kesäkuun 20. ja 26. päivän väliin.
Juhannus on suomalaisista vuotuisjuhlista joulun lisäksi se, johon liittyy varmasti eniten perinteitä. Juhannuksena on tavattu käydä juhannussaunassa, jotta ollaan puhtaita iltaista juhlaa varten. Puhtauden tavoite on koskenut myös koteja, jotka onkin ennen juhannuksen juhlintaa puhdistettu perusteellisesti. Sauna sekä esimerkiksi kodin ovenpielet ja ikkunat on monesti koristeltu koivunoksin juhlaa varten. Koivusta on juhannuksen aikaan tavattu tehdä suurempikin määrä vihtoja loppuvuoden käyttöön, sillä juuri tuolloin koivu on notkeimmillaan. Pieteetillä tehtyjä vihtoja on käytetty luonnollisesti myös juhannussaunassa. Juhannuskokko on lähes koko Suomeen levinnyt aattoillan perinne, joka kuitenkin ruotsinkielisillä alueilla on monesti korvattu juhannussalolla.
Erikoisuutena juhannuksessa voidaan pitää sitä että siihen liittyy erityisen paljon erilaisia taikoja. Juhannustaioilla on pyritty ennustamaan erityisesti tulevaa satoa sekä naima-asioihin liittyviä seikkoja, koskettihan juhla nimenomaan hedelmällisyyden ja kasvun teemoja. Tyypillistä on ollut yrittää selvittää taioin tulevaa naimakumppania tai naima-ajankohtaa. Runsaan juopottelun juhannuksena on koettu parantavan satoa ja ehkä tämä osaltaan on vaikuttanut siihen että juhannus edelleen näinä päivinä tunnetaan myös monesti runsaasta alkoholinkäytöstä.
Fiskarsissa juhannuksen juhlinta on muodostanut vuotuisjuhlista tärkeimmän ja sitä on juhlittu pitkään ja hartaasti – kokonaiset kolme päivää. Keskellä kauneinta kesää juhannus toi hartaasti odotetun tauon arkiseen aherrukseen.
Juhannuksen vietto aloitettiin melko arkisten askareiden parissa. Suuret huonekalut kannettiin Fiskarsinjoen törmälle perusteellista kuurausta varten ja 1800-luvulla tapettien puuttuessa kodin seinät tavattiin kalkita juuri juhannuksena. Perusteellisen siivouksen jälkeen tuvat koristeltiin tuoreilla koivunoksilla. Suursiivouksen jälkeen koitti vihdoin juhlan aika, joka aloitettiin yhteisellä kahvihetkellä ruukin loisteliaassa päärakennuksessa Kivimuurissa.
Juhlaväki kulki Kivimuurille viulunsoittajien johtamassa kulkueessa. Päätähtenä joukkiossa oli itseoikeutetusti Bacchus, tummanpunaisin pionein ja lehvin puettu nuori poika, jota iloinen poikajoukko veti oluttynnyrin päällä. Kulkueessa oli ennalta määrätty marssijärjestys, jonka johdosta naiset ja lapset kulkivat kulkueen hännillä. Kivimuurilla nautittiin kaikille yhteinen kahvitarjoilu, jonka jälkeen ruukinpatruunaa kannettiin ympäriinsä kultatuolissa. Bacchuksineen ja kultatuoleineen juhannuksen juhlinta on Fiskarsissa saanut kovin karnevaalinomaisia piirtein.
Juhannuksen kuului olennaisesti tanssi, jota Fiskarsissa harjoitettiin kokonaiset kolme iltaa. Ensimmäisenä iltana tanssi jatkui kahteen saakka yöllä, toisena yhteen ja viimeisenä eli kolmantena iltana tanssi lopetettiin puoliltaöin. Juhlapaikkana toimi alun perin hienotaepajan piha mutta myöhemmin tanssit siirtyivät Bakluran juhlapaikalle. Kullassa oli lisäksi oma juhannussalkonsa, jonka ympärillä asukkaat jatkoivat tanssiaan varsinaisten juhlien päätyttyä. 1940-luvulla sota-aikana juhannusta tanssittiin poikkeuksellisesti Fiskarsin torilla sillä Bakluraan oli pystytetty vankileiri venäläisiä sotavankeja varten. (Vankileiriä ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön.)
Kolmen päivän vapaa on ollut todellista ylellisyyttä kuusipäiväiseen työviikkoon tottuneille tehtaiden ahertajille. Niin pitkä vapaa lienee aikanaan ollut juhannuksesta huolimatta melko harvinainen, sillä fiskarsilainen muistitieto kertoo sen olleen poikkeuksellista muilla paikkakunnilla ja hämmennyksestä esimerkiksi Helsingissä palvellessa, kun juhannusvapaat jäivätkin totuttua lyhyemmäksi. Ruukinpatruuna osoitti myös muuten ajattelevaisuutta työläisiin kohtaan juhannuksena. Kivimuurin kahvitarjoilun lisäksi hän osallistui juhannustansseihin, joissa muulloin hyvin tiukat luokkarajat saivat kyytiä. Patruuna tanssitti juhlissa läpi koko ruukin naisväen ja patronessa puolestaan piti huolen ettei yksikään työläismies jäänyt ilman tanssivuoroa hänen kanssaan. Vastaavaa käytös tuskin olisi tullut kysymykseen arkielämässä.
Juhlapaikkaa koristi juhannuksena komea juhannussalko, jonka ympärillä myös tanssittiin. Juhannussalko kuuluu Ruotsissa olennaisesti juhannuksen juhlintaan ja Suomessa kiinteästi suomenruotsalaiseen juhannusperinteeseen. Salon rakenne ja koristelu vaihtelee paikkakunnittain. Fiskarsin juhannussalolle tyypillisen omaleimaisen koristelun toivat tiettävästi mukanaan ruukkiin muuttaneet ruotsalaiset sepät. Ruukin juhannussalossa oli yhdeksän rengasta, jotka suurenevat ylhäältä alaspäin, sekä salko että renkaat peitettiin kieloilla. Salon keskiosassa oli aurinko sekä huipulla lippu ja kruunu, joiden alapuolella oli ukko, jonka kädet ja jalat liikkuivat. Vastaavasti koristeltua salkoa ei tiettävästi ole tavattu Suomesta, eikä se miltään piirteiltään ole tyypillinen täällä. Tukholman ulkoilmamuseo Skansenissa on kuitenkin ollut hyvin samantyyppisesti koristeltu juhannussalko, joka tukee tietoa että koristelu on kulkeutunut nimenomaan Ruotsista.
Lähteet:
Vilkuna Kustaa – Vuotuinen Ajantieto
Holmström Laura – Minnen från Fiskars
Irina Matjenew – Kotiseutumme Fiskars