Sinua, sinua juhlikaamme!

Nimipäiväperinne juontaa juurensa Suomessa ainakin 1700-luvulle asti, ollen yksi vanhimpia edelleen juhlittavia perinteitämme. Perinne saapui Ruotsin kautta Suomeen Saksasta, jossa nimipäiviä on vietetty ainakin 1500-luvulta lähtien. Nimipäiväperinne pohjautuu katolilaiseen pyhimyskalenteriin, jota on ennen käytetty monesti avuksi lapsia nimetessä. Nimipäivän merkitys verrattuna syntymäpäivään oli aiemmin huomattavasti merkittävämpi. On ollut aivan tavallista ettei ihminen tiennyt edes syntymävuottaan, syntymäpäivästä puhumattakaan. Syntymäpäivän viettäminen korvasi nimipäivän suuremman juhlinnan Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen, vakiintuen käytännöksi niinkin myöhään kuin 1950-luvulla. Nimipäivien viettäminen pienimuotoisemmin on kuitenkin jatkunut sen jälkeenkin.

Nimipäiviä on perinteisesti vietetty varsin samankaltaisesti kuin syntymäpäivää. Nimipäivänä sankarille leivottiin usein oma suuri nimipäiväpulla, joka oli tapana muotoilla henkilön etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaiseksi. Nimipäiväsankarin kotona järjestettiin usein juhlakutsut, joille vieraat toivat kortteja ja pieniä lahjoja. Yleinen tapa oli antaa päivänsankarille lahjaksi kauniisti koristeltuja nimipäivätauluja, jotka sisälsivät onnittelurunoja. Käytäntö lähettää nimipäiväsankareille kortteja alkoi yleistyä 1900-luvun alussa.

Erikoisimpia nimipäivään liittyviä perinteitä on ollut nimipäiväsalko tai nimipäiväkuusi, joka koristeltiin pienillä lahjoilla, onnittelukorteilla ja paperikoristein. Nimipäiväkuusi onkin joulukuusen edeltäjiä ja vaikuttanut myöhempään kuusiperinteeseen. Niiden lisäksi luonnonantimia käytettiin hyväksi vuodenajan mukaan sitomalla päivänsankarille nimipäiväseppele, talvella havuista ja kesäisin kukkasista. Naima-asiat nousivat pintaan myös nimipäivien vietossa ja naimattomille saatettiin viedä sänkyyn heidän huomaamattaan oljista tehty puoliso. Nimipäivien kunniaksi saatettiin järjestää myös varsinaisia tansseja, joka tarjosi nuorisolle oivan tilaisuuden tutustua toisiinsa paremmin.

Monien yleisimpien nimien kohdalla tietyistä nimipäivistä saattoi muodostua varsinaisia juhlapäiviä kylissä. Kestejä kun riitti kahvinjanoisille käytäväksi. Fiskarsissa nimipäivistä tärkeimmäksi on noussut 28.1, jolloin vietetään Kaarlon, Kallen ja Miehen päivää. Fiskarsin tehtailla oli töissä monta Kallea ja nimipäiväperinteiden mukaisesti Kalleja kierrettiin kahvittelemassa ja lahjomassa aiemmin mainittujen leivonnaisten ja korttien avulla. Myöhemmin saattoi tarjota myös ryypyn. Näin ollen Kallenpäivästä muodostuikin melkoinen juhlapäivä ruukissa. Onpa työmiesten suusta kuultu myöhemmin että ”harvoja olivat ne, jotka Kallenpäivänä olivat selvänä”.

Lähteet:

Holmström Laura- Minnen från Fiskars
Vilkuna Kustaa – Vuotuinen Ajantieto
http://almanakka.helsinki.fi/fi/nimipaivat/nimipaivien-vietto.html