Puutarhahankkeen tarkoituksena on kehittää museon puutarhaa museopedagogisesta näkökulmasta. Hankkeen aikana rakennamme museoalueelle uuden oppimisympäristön sisältäen opetuspuutarhan ja ulkoilmanäyttelyn. Oppimisympäristön avulla haluamme erityisesti nostaa esille ympäristökriisiin ja kestävään kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Hanke liittyy myös vahvasti Suomen museoiden tallennustyöjako TAKOON, jossa Fiskarsin museolla on kansallinen vastuu dokumentoida puutarhanhoitoa harrastuksena sekä tallentaa puutarhavälineitä kokoelmiinsa. Projektin puitteissa tulemme siksi myös dokumentoimaan muutaman fiskarsilaisen puutarhan valokuvaamalla ja haastattelemalla puutarhanharrastajia sekä tallentamaan kokoelmiimme Fiskarsin valmistamia puutarhatyökaluja.
Hanke on tähän mennessä vastaanottanut avustuksia Nymanska stiftelseniltä, I.A. von Julinin säätiöltä, Nylands svenska trädgårdsföreningeniltä, Fiskars Groupilta, Karjaa-Pohja säästöpankkisäätiöltä, Brita Maria Rehnlundin säätiöltä sekä Svenska folkskolans vänner säätiöiltä ja Suomen kulttuurirahastolta. Suuri kiitos hankkeen mahdollistajille!
Oppimisympäristö rakentuu
Projektin ensimmäisessä vaiheessa, keväällä 2022, puutarhaan rakennettiin uusi saavutettavampi polku, istutuksia siirrettiin ja kahvittelualuetta tasoitettiin ja koristeltiin pajurakennelmilla. Puutarhan yhteyteen rakennettiin myös ankkatalo ja aitaus Fiskarsin kyläseuran ankoille, jotka kesällä laidunsivat alueella. Ankat liittyivät kyläseuran Lumo-hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli torjua vieraslajeja ruukissa. Ankkojen tehtävänä oli espanjansiruetanoiden torjunta. Kyläseuran lopetettua ankanpidon, ankkatalolle kaavaillaan uutta käyttötarkoitusta esimerkiksi kesäkanalana. Espanjansiruetanoiden torjunta kuitenkin jatkuu, keräämällä ja hävittämällä etanat.
Vuonna 2023 hankerahoituksella dokumentoitiin kolme fiskarsilaista puutarhaa ja niiden kasvillisuutta, perustettiin mininiitty ja opetuspuutarha, korjattiin pajurakennelmia sekä suunniteltiin ulkoilmanäyttelyä. Haasteeksi osoittautui nopeasti peurat, jotka mielellään liikkuvat alueella, tekemässä tuhojaan.
Vuoden 2024 ykköspäämääränä on aidata koko opetuspuutarha, jotta viljeleminen koululaisten kanssa voi alkaa seuraavana vuonna. Sen jälkeen aloitamme ulkoilmanäyttelyn rakentamisen istuttamalla luonnon monimuotoisuutta havainnollistavan minimetsän yhteistyössä A million Trees to Finland taidehankkeen kanssa. Näyttelyssä haluamme vastuullisuus- ja ympäristötyön lisäksi nostaa esille perinteistä viljelyä, perinnekasveja ja ruukkilaisten puutarhaharrastusta. Näyttely rakentuu vaihe vaiheelta tulevina vuosina.
Puutarhahanketta koordinoi museolehtori ja puutarhuri Frida Westermarck. Hankkeeseen osallistuu lisäksi tiedoillaan ja taidoillaan museon vapaa-ehtoistyöntekijä ja puutarhaseniori Milvi Pesari, amanuenssi Maria Ollikainen vastuullaan museon tallennus, dokumentointi ja näyttelytoiminta, Pohjan paikallishistoriallisen arkiston arkistonhoitaja Jonas Selenius ja Museonjohtaja Emi Ingo jonka vastuulla on hankkeen hallinnointi.
Museon puutarhan historiaa
Fiskarsin museon puutarha sijaitsee Hammarbackenilla museorakennuksen ja Slaggbyggnadenin välisellä alueella. Kummatkin rakennukset ovat 1900-luvun alusta 1970-luvulle saakka toimineet kokonaan tai osittain ruukintyöläisten asuintaloina. Tästä syystä mäessä on aikoinaan viljelty runsaasti hyötykasveja ja siellä on laiduntanut talojen asukkaiden kotieläimiä, kuten kanoja. Asukkaiden muuttaessa 1970-luvulla töiden perään muualle kasvoi puutarha kuitenkin pikkuhiljaa umpeen.
2000-luvulla puutarha otettiin uudelleen käyttöön museo-opetuksen tarpeisiin ja sitä kunnostettiin myös päivittäisten museokävijöiden ja kahvilavieraiden iloksi. Vanha polku talojen välillä trimmattiin auki ja polun varteen tehtiin istumapaikkoja. Yhteistyössä Fiskars-yhtiön kanssa mäen puustoa karsittiin, tilalle istutettiin hedelmäpuita ja marjapensaita ja alueelle tuotiin kesälampaita pitämään maisemaa avoinna. Myöhemmin alueella on laiduntanut myös esimerkiksi hevosia ja ankkoja.
Puutarhan kunnostus jatkui vuonna 2018, jolloin museo sai vapaaehtoistoiminnan kautta lisävoimia puutarhan hoitoon. Vapaaehtoisten, erityisesti Milvi Pesarin, ansiosta Slaggbyggnadenin edusta sekä sitä ympäröivät kivireunukset ja istutukset saatiin uuteen kukoistukseen. Osa kasveista ovat löytyneet vanhasta puutarhasta ja osa on siirretty muualta. Puutarhassa pyrimme kuitenkin suosimaan perinnekasveja.
