Yläruukin alue
Fiskarsin voi jakaa ylä- ja alaruukkiin, jotka ovat muodostuneet kahden risteävän kadun varteen. Torilta jokea ylöspäin sijaitseva yläruukin alue on rakentunut neljän vuosisadan kuluessa ruukin laajetessa. Alueen rakennukset edustavat ruukkiyhteisön eri toimintoja teollisuudesta maatalouteen ja idyllisiin työväenasuntoihin. Nykyisin rakennuksissa toimii muun muassa myymälöitä, työtiloja sekä Fiskarsin museo.
TORI
1800– ja 1900–lukujen vaihteessa käytiin torikauppaa Fiskarsissa vanhan hienotaepajan luona, lähellä nykyistä Hotel Tegeliä. Viimeistään ennen ensimmäistä maailmansotaa torin paikka siirtyi alueelle kasarmirakennuksia vastapäätä.
Myynnissä oli kaikkea tuon ajan välttämättömyyksiä, kuten ruokatavaraa, vaatekankaita ja kenkiä, sekä pientavaraa, kuten nappeja, solkia ja silmälaseja. Tammisaarelaiskalastajat tulivat Pohjankurun kautta ”pikkupässi”-junalla ja yöpyivät Fiskarsissa ennen myyntipäivää. Heti aamusta torin kerrotaan olleen täynnä kuhinaa. Vaatekankaita varten otettiin mittoja, rouvat kiertelivät ja maistelivat ruokia, vertailivat hintoja ja tinkivät.
Lotta-Svärd -järjestö käynnisti kioskitoiminnan Fiskarsissa kesällä 1937. Alun perin kioskirakennus sijaitsi nykyisen leikkikentän kohdalla. Lotat möivät kahvia ja kahvileipää sekä limonadia. Lupa saatiin myös tupakkatuotteiden myynnille. Myöhemmin kioskia ovat pyörittäneet ainakin Fiskars idrottsförening sekä Martat.
Toisen maailmansodan aikana, jolloin suurin osa tavaroista oli kortilla, torinkin toiminta oli hiljaista. Sodan jälkeen myynti vilkastui, mutta ajan myötä torin merkitys alkoi kuitenkin vähentyä. Kokonaan torimyynti loppui 1960-luvun lopulla tai viimeistään 1970-luvun alussa kylän teollisen toiminnan kuihtuessa.
Kylän uuden heräämisen myötä torimyyntikin on palannut. Torin uudeksi paikaksi muotoutui Fiskarsin tien ja Peltorivin (Åkerraden) risteys. Ensimmäinen uuden aikakauden toripäivä pidettiin 12.6.1993. Torin toiminnan käynnisti tuolloin Fiskarsin kyläseura, joka tarjosi ilmaisia myyntipaikkoja kyläläisille linja-autopysäkin vieressä. Nykyään seuran sääntöjen mukaan torilla myydään ensisijaisesti taidetta, käsitöitä, luomutuotteita, sekä vanhoja tavaroita.
Torin laidalla voi nykyisinkin huomata puun alla olevan penkin. Tämä oleskelu- ja kohtaamispaikka on niin kutsuttu ”Väntan”. ”Väntan” on kuvattuna myös Lennard Segerstålen Fiskarsin Lukaalilla sijaitsevassa 1938 valmistuneessa monumenttimaalauksessa. Maalauksessa ruukin työläisiä on kokoontunut ”Väntanile” ja kylän tytöt esittelevät toisilleen kauniita juhlamekkojaan.
KARDUSEN
Kaksikerroksinen tiili- ja puurakenteinen, osin rapattu, osin pystylaudoitettu, keltainen talo poikkeaa kadun muista asuinrakennuksista materiaaleiltaan ja rakennusajankohdaltaan. Se on rakennettu vuonna 1843 Englannista Sheffieldistä, hienotaepajan johtajan Edward Hillin mukana Fiskarsiin muuttaneille hienotaesepille asunnoksi. Juuri käynnistetylle Suomen ensimmäiselle hienotaetehtaalle tarvittiin tuolloin osaavaa työvoimaa ja Sheffield oli metalliteollisuuden keskus Euroopassa erityisesti hienotaetuotteissa.
Rakennus oli asuinkäytössä valmistumisestaan aina viime vuosiin saakka. Asuintilojen lisäksi 1980-luvulta 2000-luvun puoliväliin saakka rakennuksessa toimi kampaamo. Myös ruotsinkielisillä Martoilla oli rakennuksessa tiloja. Vuodesta 2006 lähtien rakennuksessa on toiminut vaatemyymälä. Talon molemmat kerrokset sisustettiin tuolloin uudelleen ja otettiin myymälän käyttöön.
Rakennus oli alun perin kuution muotoinen. Siitä se saikin nimensä: sen ulkomuoto muistutti 1800-luvulta käytössä ollutta paperiin käärittyä neliönmallista kirjepakettimaista karduusiksi nimitettyä tupakkapakkausta.
”ÅKERRADEN”, PELTORIVIN ASUINTALOT
Peltorivin nykyiset rakennukset on rakennettu 1829 ja 1834 välisenä aikana työläisten asunnoiksi. Kadun varrella oli jo aikaisemmin rakennettuja työläisten asuntoja, joista vanhimmat olivat tuolloin noin 40-vuoden ikäisiä. Uudet rakennukset tehtiin entisten paikoille ja vanhoista rakennuksista säilyi pääosin vain kivijalat. Työläisasuntoihin aiemmin kuuluneet pienet navetat kadun toisella puolella purettiin samassa yhteydessä.
Rakentamisessa käytettiin monin paikoin Fiskarsin muualla omistamista maataloista purettuja hirsiä. Tarpeen mukaan puutavaraa saatiin myös ruukin omalta sahalta. Rakennusten kattojen tiilet ovat pääosin vieläkin alkuperäisiä Fiskarsin ruukissa vesivoimakäyttöisessä laitoksessa valmistettuja. Jo 1800-luvun alussa rakennukset saivat myös punamultaisen värinsä. Talojen valkoiset nurkkalaudat ovat myöhemmältä ajalta.
Torilta katsoen Peltorivin toista rakennusta laajennettiin huomattavasti tai se rakennettiin kokonaan uudelleen 1890-luvulla. Siinä aloitti tuolloin toimintansa ruukin ensimmäinen alakoulu, joka toimi rakennuksessa vuoteen 1896 saakka. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun saakka talossa toimi kunnallinen perhepäiväkoti.
Ajan kuluessa osa Peltorivin asunnoista on ollut mm. bänditiloina, kahvilana ja nuorisotiloina. 1970- ja 1980-luvuilla rakennukset olivat huonossa kunnossa ja pääosin tyhjillään. 1990-luvulla talot kunnostettiin ja muutettiin kunnan vuokra-asunnoiksi.
MAATALOUSOSASTON KONTTORI
Puurakenteinen asuintalo on rakennettu todennäköisesti 1890-luvulla. Rakennus on toiminut myös maatalousosaston konttorina.
NAVETTA
Suuri valkoinen navetta valmistui vuonna 1921. Navetta korvasi aiemman vuonna 1831 valmistuneen todennäköisesti C.L. Engelin suunnitteleman navetan, joka purettiin 1900-luvun alussa. Uuteen navettaan mahtui peräti 120 eläintä ja siellä oli käytössä koneellinen lypsylaite. Rakennuksessa toimi navetan lisäksi meijeri, missä oli myös maidon myyntiä ruukkilaisille.
Rakennuksen päädyssä oli asuintiloja.
Fiskarsissa on kautta aikain harjoitettu maataloutta ja ruukilla on ollut suuret maaomistukset. Erityisesti Johan Jacob von Julin, joka omisti ruukin vuodesta 1822 lähtien, alkoi panostaa maanviljelyyn ja karjan kasvatukseen. Uusia tekniikoita kokeiltiin ahkerasti. Maanviljelyksessä otettiin käyttöön mm. peltojen ojitus ja vuosittainen kalkin levitys. Myös keinokastelua kokeiltiin. Maidon tuotannossa tehtiin koelypsyjä jo 1800-luvun alussa. Fiskarsissa aloitettiin myös vuosittaiset maatalousnäyttelyt vuosia ennen kuin toiminta laajeni valtakunnalliseksi.
Karjanhoidosta luovuttiin vuonna 1970. Tuolloin jäljellä olevat 104 lehmää polveutuivat Julinin aikoinaan hankkimasta Ayrshire-kannasta. Rakennuksessa on vuodesta 1998 saakka toiminut kynttilätehdas. Lisäksi rakennuksessa on nykyään muita kauppoja, työtiloja sekä asuntoja.
Navetan ohi kulkeva tie on nimeltään Isidorin tie. Nimensä se on saanut maatalousnäyttelyssä palkitun sonnin mukaan. Sonni puolestaan oli saanut nimensä apteekkari Isidor B.B. Bergströmin mukaan.
AURAPAJA
Peltorivin ja joen välissä oleva pitkä U-kirjaimen muotoinen rakennuskompleksi koostuu monesta eri vaiheessa rakennetusta osasta. Ensimmäinen osa rakennettiin vuonna 1914. Se korvasi 1885 käyttöönotetun auranvalmistustilan konepajan vieressä.
Uuden aurapajan valmistuskapasiteetti oli 13 000 auraa vuodessa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana aurojen valmistus kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että se kattoi koko maan aurojen tarpeen. Vuosina 1924–1928 oli aurojen kysyntä edelleen vilkasta, joten Aurapajaa laajennettiin ja modernisoitiin. Kapasiteetti nousi 36 000 auraan vuodessa.
Sodan jälkeen alkoi traktorivetoisten aurojen valmistus. Laitosta laajennettiin edelleen useaan otteeseen, pääasiassa joenpuoleista siipeä. Rakennuksen länsipäädyn suuri, 3000m2 kokoinen halli rakennettiin alun perin aurojen kasaushalliksi vuonna 1974. Auratuotanto jatkui 1980-luvulle saakka.
1980-luvun puolivälissä Aurapajan entinen kasaushalli muutettiin veitsien tuotantoon. Fiskarsin koko veitsituotanto siirrettiin aurapajan päähän – nyt siis ns. Veitsitehtaalle. Tuotanto säilyi rakennuksessa vuoteen 2001 saakka, jolloin tehtaan tuotanto siirrettiin läheiseen Billnäsin ruukkiin. Veitsitehdas oli Fiskarsin ruukin viimeinen toiminnassa ollut tuotantolaitos.
Nykyisin rakennuksessa on puoteja ja työtiloja. Rakennuskompleksin sisäpihalla toimii Fiskarsin laatupuu, joka sahaa erikoispuutavaraa lähinnä puusepille. Vuonna 2010 järjestettiin Fiskarsin antiikkipäivät ensimmäistä kertaa Aurapajan veitsitehtaan hallissa.
Jos aikoinaan kysyi maanviljelijältä parasta auramallia, oli vastaus mitä suurimmalla todennäköisyydellä: ”Viskarin kymppi”. Fiskarsin auramalli No. 10 oli erityisen suosittu ja se oli käytössä paikoin vielä 1960-luvullakin, vaikka traktorivetoiset aurat olivat jo vallanneet markkinat. Suosittu aura kirvoitti sananvääntöön. Kankeasta tanssiparista saattoi sanoa: ” Kuin Fiskarsin kympin auraa olisi käännelty”. Ja juostaanpa nykyään mallinimen innoittamana Fiskarsissa syksyisin ”Fiskarsin kymppi”.
”SLAGGBYGGNADEN”, RUOKALA
Slaggbyggnaden rakennettiin vuonna 1842 ympärillä sijaitsevien pajojen työläisten ruokalaksi. Tuohon aikaan ajatus työmaaruokalasta oli uusi. Johan Jakob von Julin lienee saanut mallin tutustuessaan teollisuuslaitoksiin Englannissa.
Myöhemmin taloa käytettiin asuinrakennuksena. Alakerrassa asui kolme perhettä ja vintissä yleensä yksittäisiä asukkaita, esimerkiksi leskiä ja poikamiehiä. Yhdessä neljästä kapeasta huoneesta, niin sanotusta ”raitiovaunusta”, saattoi kuitenkin asua myös nuoripari. Vintillä asuttiin vielä 1960-luvulla.
Vuodesta 1971 lähtien rakennus oli yli 10 vuotta tyhjillään. Vuonna 1983 Fiskarsin kotiseutuyhdistys ry. teki Fiskars-yhtiön kanssa vuokrasopimuksen 50 vuodeksi ja aloitti talon kunnostuksen. Aiemmin romahtanut kulkusilta vintille rakennettiin uudelleen, rikkoutuneet ikkunat korjattiin ja alakerta muutettiin varasto-, näyttely- ja asuintiloiksi.
Nimi ”Slaggbyggnaden” tulee metallin käsittelyssä syntyvästä kuona-aineesta, slagista, jota on useissa metalliruukeissa sijaitsevissa rakennuksissa käytetty myös rakennusaineena. Mikäli Slaggbyggnaden on rakennettu slagista, on se mitä todennäköisimmin tehty slagimurskasta Geislerin tekniikkaa käyttäen, muualla ruukissa näkyvän slagitiilen sijaan.
VALSSILAITOS
Fiskarsin putlaus- ja valssilaitos rakennettiin 1857 ja tuotanto alkoi 1859. Valssilaitoksessa oli neljä putlausuunia ja kolme välläys- eli hitsausuunia. Lämpötilaa ylläpidettiin puhallusilmalla, joka tuli valssilaitoksen lähellä olleesta vanhasta puhalluskoneesta. Valssilaite ja höyryvasara, jossa oli 70 hevosvoiman turbiini, ostettiin Ruotsin Finspångista. Valssilaitoksessa valmistettiin karkeaa ja hienoa kankirautaa (takorauta).
Fiskars osti vuonna 1890 läheisen Åminneforsin ruukin, jossa sijaitsi moderni martinlaitos. 1930-luvulla Åminneforsiin rakennettiin vielä uusi valssilaitos, minkä myötä Fiskarsin vanhaa tekniikkaa käyttävä valssilaitos lopetettiin. Rakennuksessa oli tämän jälkeen erilaista pajatoimintaa, mm. aurasiipien karkaisua. Suurin osa vallsilaitoksesta purettiin vuonna 1985. Fiskarsin laitoksesta on jäljellä enää osia, mm. puhallushuone ja konttorihuone.
Nuoret aloittivat työt tehtailla hyvin nuorena. Jo 7-vuotiaita otettiin mukaan töihin. Usein lasten ensimmäisiin töihin kuului halkojen syöttö valssilaitoksen uuneihin.
VALSSILAITOKSEN KONTTORI, ARKISTO
Nykyisin arkistona toimiva rakennus koostuu kolmesta eri vaiheessa rakennetusta osasta, rakennusvaiheet on helposti nähtävissä ulkoseinästä. Varhaisin osio on rakennettu ilmeisesti samoihin aikoihin 1857 valmistuneen valssilaitoksen kanssa. Tämä osa on slagitiilistä rakennettu ja sijaitsee lähimpänä tietä. Myöhemmin rakennusta on jatkettu punatiilillä. Näitä osia on käytetty ainakin valssilaitoksen konttorina. Puinen osa on rakennettu 1930-luvulla ja sitä on käytetty konepajan varastona. Pohjan paikallishistoriallinen arkisto on toiminut rakennuksessa vuodesta 1991 lähtien.
PUHALLUSHUONE
Puhalluskoneen suojaksi rakennettu pieni punatiilirakennus on valmistunut vuonna 1859. Rakennuksen sisällä oleva kolmisylinterinen puhalluskone on sylintereitä lukuun ottamatta Fiskarsin omaa tuotantoa ja se on valmistettu vuonna 1837. Puhalluskone työnsi ilmaa läheisille tehtaille. Kone on siirretty nykyiseen rakennukseen konepajan vierestä. Nykyisin rakennus toimii varastona.
KONEPAJAN KONTTORI, MUSEO
Nykyinen museorakennus on rakennettu todennäköisesti 1850-luvulla konepajan konttoriksi. Vuodelta 1860 on merkintöjä siitä, että jotkut konttorin työntekijät ovat myös asuneet talossa. Myöhemmin talo siirtyi kokonaan asuinkäyttöön, ja siinä asui usea perhe. Talon päädyssä oleva ruokakello on siirretty vuonna 1940 läheisestä rautamakasiinista.
Fiskars-yhtiö antoi 1940-luvulla osan rakennuksesta Fiskarsin kotiseutuyhdistyksen käyttöön. Vuonna 1949 kotiseutuyhdistys avasi museon, jonne se sijoitti vuosikymmenen vaihteesta saakka keräämiään paikallishistoriallisesti merkittäviä esineitä.
KONEPAJA
Suomen ensimmäinen konepaja perustettiin vuonna 1837 Fiskarsiin. Sen ensimmäinen merkittävä asiakas oli Tampereen Finlaysonin puuvillatehdas.
Seuraavana vuonna konepajalla oli ilmoitus Finlands Allmänna Tidning –lehdessä, jossa se kertoi ottavansa vastaan tilauksia höyrykoneiden sekä muiden, kuten masuunien, sahojen, myllyjen, paperiruukkien ja verkatehtaiden koneiden valmistamiseksi. Konepaja sai tilausten vyöryn ja siellä valmistettiin esim. vuonna 1838 Suomen ensimmäinen laivahöyrykone Helsingfors-alusta varten. Vuoteen 1844 saakka konepaja oli ainoa laatuaan Suomessa.
1850-luvulla konepaja laajeni aurapajalla, jolloin tuotanto keskittyi maatalous- ja meijerityökaluihin. Näitä olivat esim. aurat, hevoskierrot pieniin puintikoneisiin, ryynilaitokset, rullaäkeet, kiekkojyrät, multapohtimet sekä käsi- ja sähkökäyttöiset voikirnut.
Sotavuosien 1939–1945 aikana yksityiset tehtaat, kuten Fiskars, olivat valtiollisen valvonnan alaisena. Fiskarsin terästuotanto valjastettiin kokonaan puolustusvoimien tarpeisiin. Teräksestä valmistettiin osia erilaisiin ammuksiin ja ampumatarvikkeisiin. Vaikka tuotteiden kysyntä olikin suurta, Fiskarsille aiheutti taloudellisia vaikeuksia raaka-aineiden, koneiden, työkalujen, polttoaineiden ja työvoiman puute.
Konepajan viereen valmistui vuonna 1885 slagitiilistä tehty lisärakennus. Vuonna 1914 aurojen tuotantoa laajennettiin edelleen ja rakennettiin ns. Aurapaja. Aurapajalla tuotanto säilyi aina vuoteen 1980-luvulle saakka. 1990-luvulta saakka Konepajan rakennuksessa on toiminut puusepän verstas.
”ROSEHILL”
Edelleen asuintalona oleva ”Rosehill” rakennettiin vuonna 1837 konepajan brittiläiselle työnjohtajalle David Cowielle asuintaloksi. Myöhemmin rakennus on toiminut mm. lääkärin asuntona. Nykyisin rakennus on yksityisomistuksessa.
YLEINEN SAUNA
1950-luvulla rakennettu ja vuonna 1970 jatkettu sauna- ja pesutuparakennus. Fiskars-yhtiön aikoinaan omistama rakennus toimi ruukin yleisenä saunana. Talo siirtyi yksityisomistukseen 1990-luvulla ja toimii nyt työ-, asuin-, ja myymälätiloina.
Saunatoiminnan päätyttyä tässä rakennuksessa ruukkilaiset saivat olla pitkään ilman yhteistä saunaa. Pitkien ponnisteluiden jälkeen valmistui uusi, Tapani Hietalahden suunnittelema ja kyläseuran rakentama sauna Kieloniemeen Degersjö-järven rannalle vuonna 2004. Uusi sauna paloi vuonna 2012 ja vuoden 2013 aikana ruukkilaiset uudelleenrakensivat saunan yhteisvoimin.
”TABOR” – TABORINMÄKI
Konepajan ja Degersjö-järven väliin jäävä Taborinmäki on ruukin varhaisimpia asutuspaikkoja. Alueella on sijainnut taloja ainakin 1700-luvulta saakka. Nykyisin pystyssä on kolme punamullattua taloa, jotka kaikki ovat toimineet työväenasuntoina. Pihapiiriin kuuluu myös ulkorakennuksia ja mm. kaksi kuonatiilirakenteista kellaria. Nykyiset rakennukset on pystytetty osin entisten rakennusten tilalle, pääosin luultavasti 1800-luvun alkuvuosikymmeninä.
VALIMO
Vuonna 1836 rakennettu valimo oli aikanaan moderni. Valimossa oli kaksi kupoliuunia ja suuri nostokurki. Puhallinhuone ja suuri 18 jalan (5,4 m) vesipyörä sijoitettiin putouksen yläpuolelle. Aina vuoteen 1845 saakka uunien polttoaineena käytettiin puuhiiltä. Sen jälkeen siirryttiin käyttämään koksia eli kivihiilestä jalostettua hiiltä.
Valumallit teki ruukin puuseppä ja valaminen tapahtui kerran viikossa. Valimo valmisti pääosin tehtaissa ja maataloudessa tarvittavia tuotteita. Yksi suurimmista tilauksista oli Tampereen Finlaysonin tehtaalle tilatut 90 valurautapylvästä ja 28 jalan (8,3 m) kokoinen vesipyörä. Fiskarsissa tehtiin myös mm. Saimaan kanavan valutuotteita ja hauta-muistomerkkejä. Valimo oli käytössä aina vuoteen 1954 saakka.
KULLA
Valssilaitoksen työntekijöille vuonna 1859 rakennettu asuintaloryhmä muodostaa ruukin ainoan umpipihan. Asuinrakennukset ovat kaksikerroksisia ja hirsirunkoisia. Pihan keskellä on leivintupa, joka on rakennettu todennäköisesti samoihin aikoihin asuinrakennusten kanssa. Pihapiiriin kuuluu lisäksi talousrakennuksia, jotka on kuitenkin rakennettu vasta 1900-luvun puolella. Kolmessa asuinrakennuksessa asui parhaimmillaan yli kaksisataa ihmistä, joista noin 160 oli lapsia.
Ruukin kehityksen alkuvaiheessa työläisten asuintalot rakennettiin tiiviisti tuotantolaitosten läheisyyteen. Ympäröivillä kukkuloilla sanottiin kuitenkin olevan terveellisempää asua. Mäen päälle rakennetut Kullanin asuinkasarmit edustavat ensimmäistä hieman etäämmälle rakennettua asuintalokantaa.
Rakennukset on peruskorjattu 1990-luvulla. Kolmeen rakennukseen kunnostettiin kaikkiaan seitsemän asuntoa. Yhteen asuntoon on siten saatettu yhdistää jopa seitsemän entistä hellahuonetta! Talot ovat edelleen asuinkäytössä.
Tehtailla tehtiin töitä ympäri vuorokauden. Työnsä lopettavan vuoronjohtajan tehtäviin kuului herättää seuraavan vuoron johtaja, joka taas kiersi herättämässä vuoron työntekijät. Kullanin talojen ovissa on nähtävillä jälkiä, jotka ovat jääneet johtajan koputtaessa kepillään oviin herätellessään vielä nukkuvia.
RUOTSINKIELINEN KOULU
Koulukorttelissa sijaitsee useita eri aikoina rakennettuja koulurakennuksia, sekä opettajien asuinrakennuksia. Vanhin rakennuksista on lähinnä jokea sijaitseva, vuonna 1893 rakennettu ruotsinkielinen koulu. Koulun tiloja laajennettiin 1900-luvun alkupuolella rakennuksen läheisyyteen tehdyllä lisärakennuksella. Koulutoiminta vanhassa ruotsinkielisessä koulussa päättyi 1957, kun uusi 60 oppilaan koulurakennus valmistui ylemmäs mäen päälle. Tämän jälkeen rakennus toimi urheiluseura Fiskars idrottsföreningin kokoontumistilana. Nykyisin talo on asuntona.
RAKENNUSMESTARIN TALO
Virkamiestalo on rakennettu keskeiselle paikalle joenrantaan todennäköisesti 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa. Myöhemmin rakennuksessa on toiminut myös lainakonttori, josta ruukin työntekijät ovat voineet nostaa lainoja. 1970-luvulla rakennuksessa sijaitsi myös ruukin puhelinkeskus sekä mappivarasto, ja järjestettiin siellä myös silloin tällöin diskoja. Nykyisin rakennus on asuinkäytössä.
PESUTUPA
Punatiilinen pesutupa valmistui vuonna 1860. Samassa yhteydessä toimivat mankelisali ja leivintupa. 1800-luvun lopulla rakennus tarjosi tilat myös vireälle kulttuuri- ja yhdistystoiminnalle. Mankelituvassa kokoontuivat mm. torvisoittokunta, kuorolaiset ja teatteriryhmä. Lisäksi se toimi nuorison tanssitilana. 1920- ja 1930-luvuilla Rakennuksen yläkerrassa on ollut alakansakoulu ja opettajan asunto. Rakennus on toiminut myös puhelinkeskuksena. 1980-luvulla siinä sijaitsi Pohjan kunnan sivukirjasto. Nykyisin rakennus toimii asuin- ja työtiloina.
Pesutupa oli aikoinaan paikka, jossa sai kuulla kylän uusimmat juorut. Asialle vinoillen kylän tiedotuslehtikin sai myöhemmin nimekseen ”Pesutupa”.
Lähteet ja kirjallisuus:
Björkman, Sten & Heporauta, Arne: Åkerraden – Fiskarsin ylempi ruukinkatu
Fiskars 1646, 360 vuotta Suomen teollisuuden historiaa
Fiskars – Rakennetun ympäristön inventointi 23.4.2009
Fiskars meddelanden 9/1983
Fiskarsin museo, näyttelytekstit
Forss, Osvald, Skriverier
Gabriel Nikander: Fiskars bruks historia
Gripenberg, Margaretha: Fiskars hembygdsförening och museum (Västnyländsk årsbok 1980)
Gunnarsson, Ann Marie: Hus av slagg, Byggnadskonst i Bergslagen
Holmström, Laura: Minnen från FISKARS
Matvejew, Irina: Kotiseutumme Fiskars
Pesutupa 1/1993
Pesutupa-lehti 1990-luvulta
Pohjan paikallishistoriallinen arkisto, arkistomateriaaleja
Puustinen, Sari: Koteja Fiskarsissa
Internet:
http://www.fiskarsvillage.fi/
http://www.kullogard.fi/fi/Butiken%20p%C3%A5%20landet/Kaupat/
Laiho, Elina, 20 vuotta kylän viihtyvyydeksi (http://fiskarskylaseura.org/historiikki.htm)