Albert von Julin, syntynyt 22. joulukuuta 1846 Pohjassa, oli merkittävä liikemies ja teollisuusjohtaja. Hänen isänsä, John von Julin, osti Fiskarsin ruukin vuonna 1822 ja oli yksi 1800-luvun vaikutusvaltaisimmista teollisuusvaikuttajista Suomessa. Albert oli vain kuusivuotias kun John kuoli, mutta siitä huolimatta hän sai vankan koulutuksen ja käytännön kokemusta teollisuuden alalta.
Kriiseistä menestykseen Albertin johdolla
Albert aloitti itsenäisen liiketoimintansa vuonna 1866 ja otti Fiskarsin johdon haltuunsa vuonna 1875 velipuoleltaan Emil Lindsay von Julinilta. Hän johti yhtiötä kuolemaansa saakka vuonna 1906. Hänen aikanaan Fiskars selvisi taloudellisista vaikeuksista ja kehittyi merkittäväksi teollisuusyritykseksi. Häntä pidettiin riskienhallinnan mestarina, ja hän onnistui vahvistamaan yhtiön brändiä tuotteilla, kuten takorauta, valumetalli ja maataloustyökalut. Hän perusti Fiskarsin osakeyhtiön vuonna 1883 ja liitti siihen Trollshovdan masuuniin, Skogbyn höyrysahan ja Åminneforsin ruukin.
Albertin rooli yhtiön johdossa ulottui myös infrastruktuurin modernisointiin. Hän vastasi Fiskarsin ensimmäisen kapearaiteisen höyryveturin, Pikku-Pässin, tuonnista. Tämä oli merkittävä virstanpylväs Suomen rautatiehistoriassa. Saksassa valmistettu veturi saapui Hangon satamaan elokuussa 1891 ja koottiin Pohjankurussa Axel von Knorringin valvonnassa.
Albert ja hänen puolisonsa Sophie (o.s. Bergenheim) asuivat perheensä kanssa Fiskarsin Kivitalossa. Perheeseen kuului heidän tyttärensä Karin, Sara, Brita ja Rachel sekä pojat Albert ja Jacob.
Albert oli myös tärkeä tukija nuorelle Carl Gustaf Emil Mannerheimille, tulevalle marsalkalle. Kun Mannerheimin isä jätti perheen ja hänen äitinsä kuoli pian sen jälkeen, hänestä ja hänen sisaruksistaan tuli orpoja. Albert von Julin, joka lasten eno, otti vastuun Mannerheimin kasvatuksesta ja koulutuksesta. Hän lähetti Mannerheimin Haminan kadettikouluun viisitoistavuotiaana, mikä oli ratkaiseva askel tulevaa sotilasuraa ajatellen.
Albert ja Sophie von Julin
Vuonna 1894 Albert ja Sophie juhlivat hopeahääpäiväänsä Fiskarsissa. Juhlavieraat saapuivat Pikku-Pässillä Pohjankurusta Fiskarsiin, ja paikalle kokoontui sukulaisia ja ystäviä liike- ja tiedemaailmasta, mukaan lukien Alfred Nobelin veljenpoika Emanuel Nobel sekä Einar ja Birger Runeberg, jotka olivat J.L. Runebergin lapsenlapsia.
Sophie ja Albert olivat aktiivisia paitsi yritysmaailmassa, myös paikallisyhteisössä. He huolehtivat Fiskarsin vähävaraisista ja panostivat koulutukseen sekä terveydenhuoltoon. Sophie opetti nuoria tyttöjä kotitaloustaitoihin, auttoi ruukin leskiä ja tuki köyhää väestöä. 15. toukokuuta, Sophien päivänä, Kivitalon edustalle katettiin pitkät juhlapöydät.
Albert von Julin johti Fiskarsin ruukkia yli 30 vuoden ajan, kunnes hän menehtyi vuonna 1906. Sophie ja lapset muuttivat tämän jälkeen Fiskarsista Kosken ja Sällvikin kartanoille. Sophie eli 81-vuotiaaksi, ja hänen kuolemansa jälkeen lapset perustivat Bergsrådinnan Sophie von Julinin säätiön, joka edelleen tukee terveydenhuoltoa, kulttuuria ja kansanterveystyötä Länsi-Uudellamaalla.