Tutki & Opi > Digimuseo > Fiskarsin ruukki sodasta teollisuuteen > ”En halua lehmänmaitoa, haluan Fiskars-maitoa”

”En halua lehmänmaitoa, haluan Fiskars-maitoa”

Ruukinpatruuna Johan Jacob von Julin oli uranuurtaja suomalaisessa maataloudessa 1800-luvun alkupuolella. Hän otti haltuunsa aikaisemmin vuokralla olleet maat ja järkevöitti maataloutta muun muassa ottamalla käyttöön vuoroviljelyn. Hän kehitti suomalaiselle maataloudelle niin tärkeän Fiskars-auran, käyttäen mallina ulkomaalaisia auroja.

Vuosina 1830–1831 Fiskarsiin rakennettiin Julinin aloitteesta moderni navetta, luultavasti C. L. Engelin piirtämä, jossa oli tilaa 24 härälle, 63 lehmälle sekä 17 hieholle ja mullikalle. Navetan yläpuolella sijaitsi myös meijeri. Säännölliset koelypsyt ja valvottu ruokinta otettiin käyttöön, jotta maidontuotannosta tulisi kannattavampaa. Parantaakseen tuottoa entisestään aloitti Julin vuosittaiset karjanäyttelyt, joissa hyvin hoidetut eläimet palkittiin hienoin palkinnoin. Siellä esiteltiin myös Fiskarsin uusia maatalouslaitteita. Näyttelyt olivat ensimmäisiä, joita järjestettiin Suomessa.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen voimaan tulleen torpparilain vuoksi Fiskars osakeyhtiön oli pakko luovuttaa yli puolet sen viljelysmaista torppareille.  Uusi tilanne vaati uudelleenjärjestelyjä maataloudessa, muun muassa investointeja koneelliseen maatalouteen ja uusiin rakennuksiin. Yläruukkiin rakennettiin vuonna 1922 suuri moderni navetta, joka varustettiin lypsykoneilla.  Maidontuotanto oli runsasta ja hyvälaatuista. Maitoa myytiin Helsingissä pullotettuna kontrollimaitona eli pastöroituna.

Fiskarsin meijeri

1940- ja 1950-luvuilla fiskarsilaiset noutivat maitonsa suoraan meijeristä maitokuponkeja vastaan, jotka ostettiin maatalousosaston konttorista. Maataloustyöntekijöille maito kuului palkkaan. Iltaisin maitotonkka ja kupongit vietiin meijeriin ja aamuisin haettiin täynnä oleva tonkka. Myöhemmin Fiskars-yhtiöllä oli maitokauppa samassa paikassa navetassa.

Vuosina 1942–1945 Fiskarsin maitoa myytiin myös Pohjankurussa sijaitsevassa Jousitehtaassa. Maito kuljetettiin maitotonkissa pikkujunalla ja oli tarkoitettu pääasiassa Jousitehtaan työntekijöille. Ylitse jäänyt maito myytiin tutuille ja rahat laitettiin kassaan kattamaan kulut juhlia ja vastaavia varten. Pula-aikana maito annosteltiin hanojen avulla (1-2 dl). Kyseiset hanat ovat museon kokoelmissa.

Fiskarsin navetta ja meijeri lopetti toimintansa vuonna 1970.

Karjakko Betty

Betty Wiberg tuli karjakoksi Fiskarsin maatilalle Järnvikiin vuonna 1925 lehti-ilmoituksen kautta. Hän oli kouluttautunut karjakoksi ja harjoitellut suurella tilalla. Hän muistaa, että maataloustyöllä oli Fiskarsissa alhainen asema ja huono palkka. ”Ja navettatyö on ollut sitä kaikkein halvinta työtä mitä Fiskarilla on tunnettu.” Koska vain harvat fiskarsilaiset halusivat työskennellä maatalouden parissa, maataloustyöntekijät tulivat usein Savosta ja Hämeestä. Kieli aiheutti välillä ongelmia, sillä Betty oli monien muiden karjakoiden tapaan suomenkielinen. Betty ei siksi esimerkiksi osannut nimetä lehmiä, joiden nimet olivat paikallisen tavan mukaan ruotsinkielisiä.
Vaikka navettatyö oli raskasta ja jokaisen tuli itse hankkia lomittaja tilalleen, jos esimerkiksi oli tarvetta käydä hammaslääkärissä. Tästä huolimatta Betty viihtyi hyvin työssään ja piti hyvää huolta eläimistä. Kerran hän sai kiitosta jopa eläinlääkäriltä, joka sanoi, että hän näkee heti navettaan astuessaan hoidetaanko eläimiä hyvin vai huonosti. 1940-luvulle saakka maataloustyöntekijän palkkaan sisältyi kolme litraa maitoa päivässä. 

Jalostuslehmät (Ayrshire) Fiskarsin navetassa:
Migga 50–14939 AA
Meri 50–12026 AAA
Oda 50–18231 AAA
Osmina 50–38902 B²BB
Yva 63748 B³BB

Jalostussonnit (Ayrshire) Fiskarsin navetassa:
Reipas VI
Kurki A1599
Lucky Boy A 2705

Lähde- ja kirjallisuusluettelo:

Holmström, Laura: Minnen från Fiskars.(1994)
Klevdal, Nils: (Red.) Fiskars tänään ja 300-vuotta sitten. (1949)
Matvejew, Irina: Kotiseutumme Fiskars. (1976)
Takeva, E.A: Fiskarsin maatalous- ja karjanhoito.(1945)

Julkaisemattomat lähteet:
Fiskarsin mantalikirja vuodelta 1958, Pohjan paikallisarkisto
Haastattelu, Fiskars muistelu, LBA 11, 12:1-2, Pohjan paikallisarkisto
Sähköposti, Margaretha Gripenberg, 19.3.2013. Fiskarsin museo