Lesket Fiskarsin ruukissa

Ahkerat ja taitavat sepät saattoivat saada palkkion kassasta, joka perustettiin vuonna 1828 vuorikäräjien yhteydessä. Samaan aikaan tehtiin päätös, että vuorikäräjiin kuuluvilla pitäisi olla seppäkassa. Seppäkassasta maksettiin korvaukset sekä sairaille että ”vanhoille ja halvaantuneille sepille”, mutta myös heidän leskensä saivat avustusta. Vanhojen työntekijöiden eläke koostui rukiista, jota sai 1½-2 ½ tynnyriä. Lisäksi eläkkeeseen kuului rehua eläimille, huone ja polttopuita. Myös työläisten lesket saivat pienen korvauksen, joka ei kuitenkaan riittänyt elämiseen, vaan käytännössä heidän oli lisäksi tehtävä jotakin pientä työtä elättääkseen itsensä. 1900-luvulla, aina 1950-luvulle asti, lesket saivat huoneen, polttopuita ja valaistuksen. Vuonna 1958 Fiskarsin hallitus päätti, että eläköityneet työläiset ja lesket eivät enää saaneet asua yrityksen asunnoissa pidempään kuin kolme kuukautta eläkkeelle siirtymisen jälkeen tai miehen kuoleman jälkeen. Poikkeuksen tekivät ennen vuotta 1958 eläkkeelle siirtyneet työntekijät ja lesket, jotka saivat jäädä asumaan.

Lesken asunto museon Slaggbyggnadenissa

Slaggbyggnadenin vintillä on ollut pieniä asuntoja, joissa myös lesket ovat asuneet. Yksi asunnoista on nykyään sisustettu sillä tavalla, millainen se on voinut olla 1940-luvulla lesken asuessa siellä. Lesken asunto on vaatimattomasti kalustettu, mutta siellä on yksi uutuus, ruoan säilytykseen tarkoitettu jääkaapin edeltäjä, jäillä täytetty kaappi.

Yksi naisista, joka on asunut Slaggbyggnadenin vintin lesken huoneessa, oli Selma Mannström (1875–1952). Selman mies Johan Artur työskenteli Valssilaitoksella ja pariskunnalla oli kaksi poikaa ja viisi tytärtä. Johan Artur menehtyi keuhkotautiin vuonna 1923 ja Selma jäi yksin kahden edelleen kotona asuvan poikansa kanssa. Johan Arturin kuoleman jälkeen Selma sai töitä Hienotaepajalta, jossa työskenteli myös muita naisia. Lasten lähdettyä kotoa lesket joutuivat yleensä muuttamaan pienimpiin asuntoihin. Selma asui 11 neliömetrin asunnossa kuolemaansa saakka, vuoteen 1952.

Viimeinen leski muutti pois leskenasunnosta tammikuussa 1968.

Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Fiskarsin museon 50 vuotisjuhlajulkaisu. (1999)
Matvejev, Irina: Kotiseutumme Fiskars. (1949)
Nikander, Gabriel: Fiskars bruks historia 1630-1924. (1929)

Julkaisemattomat lähteet:
Fiskarsin ruukin manttaalikirjat, Pojo lokalhistoriska arkiv
Pöytäkirja Fiskars Oy Ab:n johtokunnankokouksesta 29.6.1955. Fiskars bolags historiska arkiv