Tutki & Opi > Digimuseo > Fiskarsin ruukki sodasta teollisuuteen > Metsätyö Fiskarsissa

Metsätyö Fiskarsissa

Fiskars omisti suuria maa-alueita, 25.000–30.000 hehtaaria jo 1800-luvulla. Metsä oli tärkeä hiilen tuottamiseksi ja hiilellä oli ratkaiseva rooli ruukin toiminnan ylläpitämisessä. Valssilaitoksen rakentamisen myötä vuonna 1857 uudistettiin taontatekniikkaa. Vähitellen hiili korvattiin polttopuilla. Fiskarsin mailla asuvat torpparit ja maanviljelijät kuljettivat ruukkiin hiilen ja polttopuun. 1920–1940-luvuilla Fiskarsin metsistä saatiin vuosittain noin 50.000 neliömetriä puutavaraa vuodessa, suunnilleen 87.000 tukkia ja 25.000 neliömetriä polttopuuta.

Tukit haettiin metsästä hevosilla, mikä onnistui ainoastaan talvisaikaan. Tukit kerättiin järvien jäälle ja heti jäiden lähdettyä voitiin aloittaa uitto. Tukinuitto työllisti lyhyen aikaa monta henkilöä, jotka tulivat usein suomenkielisiltä alueilta Fiskarsin pohjoispuolelta. Tukit uitettiin Fiskarsin pohjoispuolen järviltä Fiskarsinjokea pitkin alas Pohjankurun satamaan. Siellä tukit lajiteltiin ja niputettiin ennen kuin ne hinattiin Skogbyn sahalle. Tukinuitto jatkui Fiskarsissa aina vuoteen 1961, jolloin aloitettiin hirsien kuljettaminen kuorma-autoilla Pohjankuruun.

Työvoimaa ei tarvittu ainoastaan siihen että tukit saatiin sahalle, sillä polttopuut vaativat vielä enemmän työtä. Polttopuut kuljetettiin hakkuualueelta ruukkiin. Ajomatkat polttopuun osalta hevosen kanssa olivat pidempiä kuin tukkien kohdalla, jotka uitettiin. Vuonna 1900 Fiskarsiin toimitettiin 15.600 neliömetriä havupuuta tehtaalle sekä 2650 neliömetriä koivupuuta kotitalouksiin ja konttoreihin. Vuonna 1930 Valssilaitos siirtyi Fiskarsista Åminneforsiin, mikä vähensi polttopuun tarvetta Fiskarsissa. Samanaikaisesti aloitettiin myös koksin käyttö osassa uuneista. Aurapaja lämmitettiin puilla aina 1950-luvulle saakka, jolloin siirryttiin öljyyn. Polttopuun käyttö Fiskarsin ruukissa sai silloin käytännöllisesti katsoen loppunsa. Polttopuiden hakkuut korvattiin massapuulla. 1950-luvun lopulla aloitettiin metsäautoteiden rakentaminen ja traktorit kilpailivat hevosten kanssa samoista töistä. Samaan aikaan otettiin käyttöön myös moottorisahat.

Metsätyömiehet olivat usein poikamiehiä, jotka tulivat muilta paikkakunnilta Fiskarsiin töihin. Vuoden 1941 henkikirjan mukaan Fiskarsin ruukissa oli yhdeksän metsätyöntekijää, joista vain yhdellä oli perhe. Nuorin metsätyöläinen oli vain 16-vuotias. Vuoden 1958 henkikirja nimesi 13 Fiskarsissa asuvaa metsätyöläistä. Vanhin heistä oli 69-vuotias. Yksin asuvat metsätyömiehet majoitettiin pieniin vaatimattomiin asuntoihin. Yksinäiset metsätyöläiset pistäytyivät usein Kaffe-Hildan luokse kahvikupposelle tai aterialle. Kaffe-Hildalla, Hilda Sjöholmilla, oli pieni kahvila asunnossaan toisessa ruukinkadun kasarmissa. Polttopuuta kuljettaneet metsätyöläiset tapasivat mennä Hildan luo juomaan kupillisen kahvia, joka maksoi markan. Hildan luona saattoi olla ahdasta, parhaimmillaan siellä oli 10–20 metsätyöntekijää samanaikaisesti ja silloin lähes jokaisen piti seistä. Hilda laittoi myös ruokaa ja leipoi itse leipää, jotta metsätyöläiset saattoivat tulla hänen kahvilaansa ja syödä illalla palattuaan metsätöistä.

Fiskarsin museossa on huone, joka on kalustettu toisen maailmansodan aikana yksin eläneen metsätyömiehen asunnoksi. Pienessä huoneessa on puuhella ja ikkunan edessä on pimennysverho, jollainen oli sodan aikana kaikissa Fiskarsin kodeissa. Pimennysverhoilla valot pidettiin asunnon sisäpuolella, jotteivät mahdolliset viholliskoneet pystyisi paikallistamaan rakennuksia.

Lähde- ja kirjallisuusluettelo

Blomqvist, Per-Olof: Transporter i Pojo genom tiderna. (2001)

Julkaisemattomat lähteet:
Fiskarsin ruukin manttaalikirjat. Pohjan paikallisarkisto
Haastattelu, LBA 10:1-5. Pohjan paikallisarkisto