Tutki & Opi > Digimuseo > Teollisuus muuttaa pois Fiskarsista

Tehdastoiminnan siirtyminen pois Fiskarsista ei tapahtunut yhdessä yössä eikä ollut riippuvainen vain yhdestä päätöksestä. Tapahtumasarjaan vaikutti Fiskars-yhtiön rakennemuutokset, jotka olivat sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan. Vuonna 1952 kapearaiteinen höyryveturi Pikku-Pässi poistettiin käytöstä, ja tämä voidaan nähdä alkuna teollisuuden alasajolle Fiskarsissa. Liikennöinti kuorma-autoilla nähtiin nopeampana ja tehokkaampana vaihtoehtona. Fiskars-yhtiön pitkäaikainen toimitusjohtaja Lauri Helenius jäi eläkkeelle 1957. Hänen seuraajansa Fjalar Holmberg aloitti muutokset, jotka ravistelivat Fiskars-yhtiön perusteita. Ensi töikseen Holmberg siirsi pääkonttorin Helsinkiin. Lisäksi hän päätti Pikku-Pässin radan purkamisesta, mikä voidaan nähdä symbolisena tekona. Uudet tuulet puhalsivat Fiskarsissa!

Ruukki muutoksessa. Lehtiartikkelissa näkyy, miten turismiin liittyvä museon kyltti on näkyvämmällä paikalla kuin teollisuuslaitoksen tienviitta.

Fjalar Holmbergin aikana Fiskars-yhtiö teki monia yritysostoja, joiden myötä yhtiö sai itselleen uutta tekniikkaa. Holmberg panosti tuotekehitykseen, mutta mistään tuotteesta ei tullut myyntihittiä. Epäonnistumisiin kuului mikroaaltouuni, joka yleistyi Suomessa vasta 1980-luvulla. Talous joutui koville yritysostojen ja epäonnistuneen tuotekehityksen myötä. Lopulta Fiskars-yhtiön hallituksen oli pakko katkaista tappiollinen kierre. Vuonna 1966 Fjalar Holmbergin tilalle tuli väliaikaisiksi johtajiksi Bror Wahlroos ja Ingvar Blomqvist. Göran J. Ehrnrooth oli ensin puoli vuotta varatoimitusjohtajana, kunnes vuonna 1969 hänestä tuli toimitusjohtaja. Alkoi saneeraus, jonka myötä Fiskars-yhtiö luopui kaikista tappiota tuottavista toiminnoista. Fjalar Holmberg oli panostanut teräkseen, mitä ei enää pidetty kannattavana.

Terästuotannosta luovuttiin, ja keskityttiin sen sijaan muoviin. Fiskarsin vuodesta 1890 omistama Åminneforsin terästehdas siirtyi uudelle Ovako-yhtiölle, josta Fiskars omisti 36 %. Öljykriisiä seurannut kansainvälinen taantuma aiheutti sen, että vasta 1980-luvulla myytiin pois viimeiset tappiota tehneet toiminnot. Tämän jälkeen keskityttiin kulutustuotteisiin, kuten jo ilmiöksi tulleisiin oransseihin saksiin.

Oranssien saksien tarina alkoi, kun Fjalar Holmberg tilasi hienotaetehtaalle uusia hiontakoneita. Niiden piti yksinkertaistaa ja uudistaa saksien hiontaa. Koneet olivat kuitenkin vaikeakäyttöisiä ja ne jäivät vähälle käytölle. Työntekijät eivät luovuttaneet vaan aloittivat itse kehitystyön. Onnistuneilla muutoksilla saksien ulkonäkö uudistui, kun kahvat tehtiin muovista. Lisäksi saksien valmistamisesta tuli halvempaa ja tehokkaampaa. Fiskars ei pystynyt arvioimaan saksien suurta suosiota. Vuonna 1968 Fiskarsin ruukkiin rakennettu 800 m2 teollisuushalli jäi heti liian pieneksi. Uusi tehdas rakennettiin 1972 Billnäsin ruukin liepeille. Billnäsin ruukki oli kuulunut Fiskarsin omistukseen vuodesta 1920 lähtien. Oston yhteydessä Fiskarsille siirtyi myös Billnäsin työkaluvalmistus. Pitkään työkaluja myytiin Billnäsin tuotemerkin alla.

Uusi saksihalli (nykyinen lipputankohalli). Saksien valmistus modernisoitui 1967, ja hienotaetehtaan läheisyyteen rakennettiin uusi saksihalli. 

Tehdastoiminnan loppuminen Fiskarsissa ei johtunut niinkään taloudellisesta taantumasta kuten monilla muilla paikkakunnilla 1970-luvulla. Fiskarsin ruukki ei soveltunut uuden teollisen toiminnan rakentamiseen, joten teollisuus muutti muualle. Sitä ennen suunniteltiin tehtaiden rakentamista Fiskarsiin Gästerbyn pelloille. Suunnitelma ei toteutunut, sillä Pohjan kunta ei ollut valmis rakentamaan alueelle kunnallistekniikkaa. Uudet tehtaat rakennettiin sen sijaan Billnäsiin. 1960–1970-luvuilla tehdyt rakennemuutokset helpottivat Fiskarsin selviytymistä taantumasta, ja vain muutamat työntekijät menettivät työnsä.

Työpaikkojen kadottua Fiskarsista muuttivat myös työntekijät pois ruukista. Fiskarsin väestö väheni, ja lopulta jäljellä oli lähinnä vain eläkeläisiä. Vanhanaikaset asunnot ilman mukavuuksia eivät täyttäneet 1980-luvun käsityksiä asumisolosuhteista. Veitsitehtaan toiminta säilyi Fiskarsissa pienimuotoisena aina vuoteen 2001 saakka, jolloin tehdas siirtyi Billnäsiin. Veitsitehdas toimi viimeiset vuotensa Peltorivin teollisuusrakennuksessa, joka oli 1974 tehty traktoriaurojen kokoamista varten. Fiskars oli saanut Museovirastolta luvan rakentaa uuden tehtaan kulttuurihistoriallisesti merkittävään ruukkiin sillä edellytyksellä, että toiminta pysyy ruukissa. Uuden tehtaan tieltä purettiin hieno asuinrakennus Fagerbo. Kymmenen vuotta myöhemmin auranvalmistus lopetettiin tappiollisena. Aurojen jälkeen tehtaassa valmistettiin veitsiä, jolloin nimeksi vakiintui veitsitehdas.